Leppoisan ja hieman löhötyn viikon (viikko numero 3.) jälkeen ajattelin sunnuntaina mennä salille. Tosin avainta en ollut saanut vieläkään, kun isännöitsijä Yossi ei ollut päivän aikana vastannut puhelimeensa. Laitoin Ericssonissa asunnoista vastaavalle Lisalle postia asiasta ja myös vedenkeittimestä, joka vuotaa ja jonka pohjasta on alkanut irrota jotain valkoista töhnää (myöhempi analyysi osoitti, että valkoinen töhnä on kalkkia veden keittämisestä). Vuotaminen vielä menetteli, mutta töhnä ei innosta. Olin maininnut asiasta jo aiemmin Yossille, mutta kerran asiasta huomauttaminen on täällä sama jos ei mainitsisi ollenkaan. Joten keitin vettä alle vuotokohdan tähän asti. Sain Lisalta vastaukseksi, että käy ostamassa keitin ja Yossi antaa rahat takaisin. En tarvinut toista kehoitusta ja kävinkin heti töitten jälkeen ostamassa metallinhohtoisen keittimen. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä Lisa soitti, että Yossi on Saksassa eikä ole siksi vastannut ja olenko jo ostanut vedenkeittimen, sillä Yossilla olisi ollut jossain jemmassa vanha keitin minulle. Sen voin kyllä uskoa! Sanoin, että olin jo ostanut keittimen 55shekelillä, kun budjetti oli 100shek. Nopeat syövät ja niin edelleen..
Mutta takaisin salille. Yossin pitäisi siis toimittaa avain ja maksaa rahat jossain vaiheessa, mutta se ei lämmittänyt siinä vaiheessa, kun pitäisi salille päästä. Olin pyytänyt Hamedilta luvan lähteä töistä hieman aikaisemmin, kun oli hiljaista ja kävin ostamassa sen keittimen. Keitinkin sillä heti kahvivedet ja söin kunnon munatonnikalaleivän ennen salia. Ja katsoin jalkapalloa, jonka olen vihdoinkin saanut toimimaan kohtalaisesti. Voileivän laskettua laitoin sali- ja saunatarvikkeet kuntoon ja menin vastaanottoon pyytämään, että pääsisin salille. Vartija sanoikin, että siellä on jo väkeä. Kolmas kerta toden sanoi, sillä aikaisimmilla kerroilla salilla ei ollut itseni lisäksi ketään. Tosin toisella kerralla siellä kävi joku japanilainen, mutta hänen salikäyntinsä kattoi kävelyn salin päähän ja samantien pois. Päästyäni salille siellä olikin jo kolme paikallista. Ja mistä heidät tunnisti paikallisiksi kysytte..? Tietysti ulkonäöstä, mutta myös siitä, että tuuletus oli säädetty täysille. En ole vielä päässyt selville, miksi täällä ihmisillä on kauhea into pitää tuuletusta täysillä. Tietysti ulkona on kuuma, mutta pienempikin hohotus kyllä piisaisi. Kuten töissä, paikalliset laittavat tuuletuksen noin 15-17 asteeseen täysille ja lähtevät itse karkuun! Ihme touhua. Sitten me muut, eli muualta tulleet, saamme sen niskamme. Tai sitten kyseessä on suora vittuilu :) Ei voi ainakaan valittaa, että paska tai hiki haisisi...
Kuitenkin oletin salilla olevien olevan paikallisia ja puhe lopulta varmisti sen. Kolmikko sisälsi vanhemman rouvan, aivan Flavio Briatoren näköisen vanhahkon miehen ja hänen kuntovalmentajansa. En antanut heidän häiritä vaan menin lämmittelemään ylätaljalla. Tosin lämmittelyn idea meni aivan päin honkia, kun laite on sijoitettu suoraan vastapäätä tuulettimen ritilää ja ensimmäisten toistojen aikana niska meni jumiin! Ilmeisesti paikalliset eivät halua hikoilla salilla. Hieman tuloni jälkeen salille tuli myös kaksi miestä, joista toinen luultavasti oli toisen ’valmentaja’. Tosin molemmat olivat kohtalaisen heikossa kunnossa, mutta tämä valmentaja ei tehnyt mitään, tyytyi vaan näyttämään miten pitäisi tehdä kaverilleen. Ensimmäiseksi heidän piti lämmitellä stepperissä eli porraskävelylaiteessa. (mahtava suomennos :) He eivät kuitenkaan saaneet sitä päälle ja pian koko sali, pois lukien Flavio ja minä, olivat sitä ihmettelemässä. Toinen asia mikä, tuuletuksen lisäksi, paikallisissa ihmetyttää, on taipumus tai suoranainen innostua yleiseen härdelliin tai kuten täällä sitä kutsutaan: ’balaganza’. Porrastuslaite ei kuitenkaan ylivoiman edessä suostunut taipumaan, joten härdelli haihtui ja kaikki jatkoivat treeniään.
Niskan särky on jatkunut jo vajaan viikon, välillä pahempana, välillä lievempänä. Tiistainen sali ei varmasti auttanut tilannetta. Hetkellisesti auttaa, kun lämmittää käsipyyhettä mikrossa hetken ja laittaa sen niskaan. Nyt tarvitsee vain pitää hetki salista taukoa ja toivoa, että jumitus helpottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti