Paikallista ihmettelyä

Nyt kun aikaa tänne tulosta on kulunut hieman enemmän, on helpompi kirjata ylös paikallisia havaintoja.

Ensimmäinen ei varsinaisesti ole pelkästään Linköpingin oma ilmiö, vaan tilanne taitaa olla sama myös siellä kotona. Eli kyse on lämpötilasta ja mihin vuodenaikaan sen pitäisi kuulua… Välillä, ainakin täällä, on tuntunut kuin menossa olisi alkusyksy eikä marraskuun alku. Muutaman kerran talojen katoilla, autojen ikkunoissa ja nurmikolla on näkynyt hieman jotain vaaleaa harsoa, mutta muuten aurinko on paistanut ja lempeä tuuli käynyt. Ainoa mistä on edes hieman voinut päätellä, että talvi ja joulu ovat tulossa, ovat olleet katujen päälle ilmaantuneet jouluvalot. Onneksi joululaulut ovat ainakin toistaiseksi vielä pysyneet poissa. Toinen hyvin merkillinen vuodenajan merkki on autoihin ilmaantuneet nastarenkaat! Lämpötila ei ole käynyt vielä kertaakaan kunnolla, ehkä muutamaa yöpakkasta lukuun ottamatta, nollan alapuolella. Mutta ehkä tämä on sitä paikallista lintukotomentaliteettia. Siinä missä Suomessa ”talvi yllättää” joka vuosi epäonniset suomalaisautoilijat niin täällä ainoa yllätys on se, että autoissa on nastarenkaat joka vuosi valmiina tasan lokakuun puolessa välissä, oli keli mikä tahansa.

Toinen hyvin ruotsalainen seikka on tullut esille muutamassa käymässäni konsertissa. Konsertti oli merkitty alkavaksi kello 21:00, mikä ei sinällään ole ihmeellinen asia. Mutta se, että bändi aloitti soiton kello 21:05 ja lopetti 22:10 oli kyllä aika hämmentävä kokemus. Tosin tarvitsee sanoa, että kyseessä ei ollut mikään kovanluokan äijäbändi, joten yllätys ei ehkä ollut isoin mahdollinen. Konsertissa on tullut esille myös paikallisten suvaitsevaisuus, ainakin musiikin suhteen. Jazz- ja blues-festivaaleilla yleisön keski-ikä oli varmasti reippaasti yli viidenkymmenen. Ja mukana oli taatusti myös sitä polvea, joka reilut neljä/viisikymmentä vuotta sitten valittivat nuorison uusista musiikki-idoleista, elvispresleystä ja beatleseista. Mutta nyt, kun tämä musiikki on valtavirtaa ja muodikasta, ovat he pikkutakit ja muut juhlavat vaatteet päällä ”diggaamassa” sitä. Tosin yksi iäkkäämmän puoleinen rouva näytti kyllä mielipiteensä suomalaisen Honey B and the T-Bonesin keikalla ja lähti hyvin pian tulonsa jälkeen pois nyrkästyneen dramaattisesti korviaan pidellen. Koko festivaalien hienoin esiintyjä oli kuitenkin paikallinen melkein 80-v. vanha jazz-pianisti, Bengt Halberg. Jos sanotaa, että viini paranee vanhetessaan niin samaa voidaan myös sanoa jazz-pianisteista. Tosin ei mistään kaksisormipianistista hyvää saa vaikka sitä säilöisi pullossa kuinka monta vuosikymmentä tahansa!

Kuvia

Kylmä ja vetoisa asunto




Kylmä ja vetoisa asunto






Työpaikkaravintolan kokki




Linköpingin kuuluisat rinteet




Linköpingin kuuluisat rinteet




Suomalainen bluesnäyte, Honey B and the T-bones




Todellinen teräsvaari, melkein 80-vuotias jazz-muusikko Bengt Hallberg






Rautatieasema




"Mikäs se siinä on.."








Tervetulloo Linköppinkiin




Vasavägenin puistokatuosuus




Lavalla Kiss-coveryhtys Kiss This




Lavalla Kiss-coveryhtys Kiss This




Lavalla Kiss-coveryhtys Kiss This










Maratonportti




Bongaa suomalaiset




Tuomiokirkko




Tukholman olympiastadion






Lumilautailua Sergelin torilla




Kummitusjunan örkki Gröna Lundissa




Bongaa suomalaiset