Huomasin juuri, että viimeisimmät kirjoitukset ovat käsitelleet enemmän tai vähemmän lomailua, enkä nähnyt syytä poiketa tästä kaavasta tälläkään kertaa. Nyt on tosin vuorossa lyhyen komennukseni varsinainen ’loma’ eli lento pariksi päiväksi takaisin kotiin. Sen jälkeen on vielä kuukausi jäljellä, mutta kuten armeijassa sanotaan: ”juna on jo kääntynnyt!”.
Paria viimeistä viikkoa lukuunottamatta töissä ei juuri ole stressiä ollut. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin sitten tehty töitä parin kuukauden edestä, osaksi erinäisten paikallisten lomien aiheuttamien viiveiden ja osaksi sen takia, että teen tulevaa lomaani varten töitä ’pankkiin’. Näillä jo tehdyillä tunneilla saan sitten lomailla rauhassa. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet töitä kuusi päivää viikossa ja noin 11-12 tuntia päivä. Onneksi työvuorot ovat tänä aikana olleet aamua, joten ei aivan koko päivää tarvitse töissä viettää. Siitä huolimatta töiden jälkeen ei ole liiemmälti tullut salia ja saunaa kummempaa tehtyä. Ja aina silloin tällöin tennistä.
Vaikka täälläkin ollaan siirtymässä talveen, ei sitä pohjoismaalainen oikein huomaa muusta kuin paikallisten puheista. Esimerkiksi Ericssonin turvallisuuspäälikkö lähetti jokaiselle ulkomaalaiselle sähköpostin, että nyt alkaa talvi ja jokaisen on ajettaessa pidettävä pidempää turvaväliä (paikallinen ’kesä’väli on ehkä puoli auton mittaa) ja valot on oltava koko ajan päällä. Hän myös varoitti liukkaudesta! :D Aikamoinen huumoriveikko, kun varoittaa suomalaisia liukkaudesta kelin ollessa +20.
Tällä hetkellä ei pahemmin voi valittaa israelilaisesta talvesta nauttien siitä näin kello 10 aamulla pelkät shortsit jalassa nurmikolla maaten! Tosin paikalliset jostain syystä katselevat ja kärpäsiä pörrää kuin kotona olisi.
Töihin on tullut ’uusia’ tuttavuuksia. Suomen Ericossonilta tuli Esa ja Turkista Savas, joka oli täällä jo kun saavuin. Hän kävi tässä välissä kolmisen viikoa kotona katsomassa miten asiat ovat, mutta siellä ei ilmeisesti ollut yhtä hienoa kuin täällä ja hän tuli kuukaudeksi takaisin. He asuvat tosin Tel Avivissa, joten yhdessäolo on jäänyt töiden ulkopuolella aika vähäiseksi. Mutta nyt pääsee kuitenkin heittämään suomeksi läppää ja haukkumaan paikallisia! :D Ei kysy ole mistään varsinaisesta haukkumisesta, mutta paikallisille sa voi tuntua siltä, kun juttelemme ja silloin tällöin aina mainitsemme jonkin nimen niin siitä voi saada hieman väärän kuvan.
Tosin kyllä sitä muutkin aina välillä käyttäytyvät moitittavasti. Kerran olimme Hamedin ja Savasin kanssa syömässä ja saimme salaatit haettua. He katsoivat salaattikasaani ja kysyivät, että enkö syö lämmintä ruokaa, kun otin salaattia niin paljon. Sanoin, että olen laihdutuskuurilla, kun kiloja on tullut hieman liikaa täällä ollessa. Täällä päin jokaisesta asiasta koitetaan väkisinkin vääntää jonkinlaista huulta ja ajattelin itsekin hieman koittaa. He tyytyivät vastaukseen ja lähtivät hakemaan lämmintä ruokaa minun jäädessä jatkamaan salaattiannostani. Heidän lopetellessa lämmintä ruokaansa hain oman ateriani, hieman tämän jälkeen he saivat syötyä ja minulla oli vielä puolet jäljellä. He katselivat hetken aikaa ja totesivat, että tuossa taitaa vielä kestää jonkin aikaa ja että he siirtyvät toimistolle kahville. :)
Samat veljekset kertoivat pari päivää sitten kiinalaisille käyneensä jollain paikallisella ’vuorella’ vaeltamassa ja syöneensä käärmeitä ja tapelleensa karhujen kanssa. :D Kiinalaiset tosin katselivat silmät pyöreänä moisia urotekoja, muiden lähinnä hymisten näille jutuille.
Ruuasta ja pienestä liioittelusta jatkaaksemme, Itsik huomasi kerran ollessamme kahvilla, että minulla oli pieni pitaleipä mukana. Hän kysyi, että toivottavasti tämä ei ole lounaani. Totesin, että se on vain kahvivälipala ja että sen avulla jaksan iltaruualle. Tämä johti kyselyyn, että mihin kaikki ruoka minussa menee, mutta myös mielenkiintoiseen tietoon, jota en uskonut kenenkään täällä päin tietävän. Itsik mainitsi, että Suomessahan on saatu verenpainetaudit ja sydänkohtaukset Euroopan kärkipäähän pohjalta viimeisen viiden vuoden aikana. Hän oli asiasta niin tohkeissaan, että en viitsinyt korjata häntä, että olemme päässeet melkein keskitasolle ja noin kolmessakymmenessä vuodessa. Täällä on kuulema nyt sama tilanne. Ihmiset syövät vain valmisruokia. Tosin Suomessa parikymmentä vuotta sitten tilanne ei ihan ollut sama, mutta pikainen muutos herätti kuitenkin ihastusta.
Koti-ikävää lieventääkseni olen polttanut neljä cd:tä suomalaista musiikkia ja laittanut kanssa autoilijani kärsimään suomimusiikkiterrorista! :D Valikoima on ollut kattava, tarjolla on ollut kipaleita Scandinavian Music Groupilta ja Reginalta aina Hurriganesiin ja Georg Otsiin. Toistaiseksi kumpikaan, Hamed tai Sam, eivät ole (tai eivät ole ainakaan kehdanneet) valittaa. Sam on jopa toisten kappaleiden kohdalla kehunut musiikkia, kun sanoista ei mitään ymmärrä. Hamed on koittanut laulaa mukana ja kysellyt laulujen merkitystä ja joitan lauseita. Samalla itse on saanut jotain, mikä on hieman lieventänyt autoilusta tulevaa stressiä.
Olen tullut siihen johopäätökseen, että paikallinen kaaos tienpäällä johtuu siitä, että paikalliset eivät osaa tai viitsi ennakoida autoillessa omaa etu- tai takapuskuria pidemmälle. Aina liikennevaloihin mentäessä ja tultaessa säntäillään toiselle kaistalle, jos sillä on puolen auton mittainen väli. Mikäli tästä olen purnannut jo aikaisemmin laittakaa palautetta ja ensimmäinen ilmoittaja voittaa palkinnon! :D Sama pätee myös muihin toistokohteisiin. On jo aika saadaan teihinkin hieman eloa siellä!
