Perjantaina (10.10.) kävin kartoittamassa reitin lentokentälle Maijan tuloa varten. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vajaa 20km ei mennyt ihan puolessa tunnissa. Ensimmäiseksi valitsin tien, jolta ei ollut suoraa opastusta kentälle eli ajoin lentokentäliittymän ohi. Sitten etsin kääntöpaikkaa ja vihdoin pääsin oikealle tielle. Loppumatka kentälle menikin hyvin. 5km ennen kenttää oli jo turvapisteet, joissa puomilla oli vartijat tarkastamassa autot ja kuljettajat sekä hieman niiden jälkeen sotilaat rynnäkkökivääreidensä kanssa. Itse lentokenttä ja parkkipaikka olivat kohtalaisen selkeät.
Ajattelin käydä työpaikan lähellä kaupassa, kun yksi tievaihtoehdoista pois kentältä meni hieman sinne päin. Tosin loppua lähenevä tankki aiheutti hieman hikikarpaloita ohimolla. Läheltä kuitenkin löytyi ’lohikäärme’ eli Ericssonin yhteistyöhuoltoasema ja sain tankattua tankin täyteen. Getziin tosin ei mahtunut kuin 35 litraa vaikka tankissa ei varmasti ollut enää montaa tippaa. Tankkaaminen täällä on suhteellisen helppoa: istuu autossa, avaa tankin ja ojentaa bensakortin :) Tankkauvaihtoehtoja on kaksi, joka täysi tankki tai loput, mitä kortissa on jäljellä. Tietysti voisi tankata itse, mutta seteli/korttilaite on täyttä hepreaa (täällä tuo sanonta pitää erinomaisesti paikkansa :D) ja sisällä asiointi paikallisten kanssa ei liiemmin houkuttele. Paikallisen bensataksan mukaan tankillinen maksoi noin 250 shekeliä eli viitisenkymppiä. Sen jälkeen oli huojentava olo lähteä seikkailemaan pois päin kentältä. Tietysti tie ei vienyt suoraan isommalle tielle vaan päättyi teollisuusalueelle. Mahtava Hertzin karttani ei näyttänyt alueesta juurikaan tietoja, joten takaisin päin pois pääsyä etsimään. Täällä päin opastekyltit ovat tien vasemmassa reunassa kaistojen välissä mainostaulun kokoisia, joista on liian helppo ajaa ohi. Vain isoimmilla teillä opastekyltit ovat tien päällä. Oikea tie löytyi, mutta kauppa oli mennyt jo kiinni retkeillessäni ympäriinsä. Onneksi lähiökauppakeskus on auki joka päivä.
Oletuksena on, että kaikki jotka tänne tulevat, osaavat hepreaa. Täällä on asukkaita yli seitsemän miljoonaa, eli jonkin verran enemmän kuin Suomessa, mutta en pysty kuvittelemaan että Suomessa edes hieman vanhemmat ihmiset alkaisivat suomeksi ulkomaalaisille selvittämään asioita niin kuin täällä on tapana. Eikä tämä ole nähtävinä pelkästään vanhojen keskuudessa. Jerusalemissa käydessämme poliisit, vartijat ja sotilaat olivat kaikki yhtä haluttomia kertomaan mitään englanniksi. Huvittavimmin tämä on tullut esiin työpaikan lähellä kauppakeskuksessa, jossa pari viimeistä kertaa käydessäni on sisään mennessä jokin tuote-esittelijä tullut juttelemaan. Mutta hetki kun kysyy voisiko hän jatkaa englanniksi on saanut vain hymyn ja tyttö on lähtenyt pois. Tai ehkä tuotetta ei sitten ole tarkoitettu ulkomaalaisille... Samaan kategoriaan lukeutuu myös yhtä aina ilonen ja yllätyksellinen postissa käynti. Nyt olen saanut selville, että kortteihin saakin postimerkkejä. Aikaisemmin hyvin huonoa englantia puhunut postinvirkailija tietääkseni kertoi, että merkit tulostetaan jokaiseen korttiin erikseen. Viimeksi siellä käydessäni toinen virkailija myikin merkkejä, tosin niitä viedessäni postikonttorin ulkopuolella ei ollut postilaatikkoa eli jouduin viemään kortit seuraavana postin aukiolopäivänä sisälle konttoriin. Kiitos tästäkin Israel!
Täällä Hertzliassa Yom Kippur sujui rauhallisesti ilman autoja. Kävin yhteänä päivänä vajaalla kolmen tunnin kävelyllä rannalla ja toisena päivänä salilla ja saunassa, kuten on muodostunut tavaksi vapaapäivänä. Hieman pohjoisemmassa, Akkon kaupungissa, eräs arabi oli ajanut läpi juutalaisalueen, josta kimpaantuneena juutalaiset olivat luonnollisesti kivittäneet autoa, johon arabi nuorukaiset olivat vastanneet sytyttämällä juutalaisten kauppoja tuleen. Näin siis juutalaisviestimissä.. Tätä kesti vajaan viikon ja kaupunkiin ilmoitettiin vierailukielto Ericssonin puolesta. Hieman vastaavanlainen tapahtuma oli keskiviikkoiltana (22.10.). Koko päivän oli ollut pilvistä ja illalla koilisella taivaanrannalla näytti välkehtivän aivan kuin ukkonen ja hieman kuului jyrinää. Torstaina olin töissä 12-21 ja töistä lähteissä Hamdin kanssa katselimme jälleen samasta suunnasta tulevaa valojen välkettä ja ihmettelimme, että tuleeko myrsky. Kyseessä olikin hieman erilainen myrsky, sillä hetken päästä kuulimme välkähdysten lomasta myös tulituksen ääniä! Takaisin asunnolle päästyäni katsoin kartasta, että äänet eivät varmaan aivan Libanonin rajalta tulleet koska sinne on noin 150km vaan lähempää länsirannalta. Tosin uutissa ei aiheesta ole mitään mainittu, mutta tuollaista asiaa ei varmasti suuremmin julisteta ympäriinsä.
Onneksi kotimaan uutiset antavat kattavaa tietoa myös lähi-idästä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Satoja+palestiinalaispoliiseja+valvomaan+Hebronia/1135240522733?ref=rss
Viimeisimpiin uutisiin täältä päin kuuluu tieto, että Jorvaksesta on tulossa toinenkin suomalainen samaan projektiin. En näin ollen joudu olemaan koko kolmea kuukautta täysin yksin täällä. En tosin tunne kyseistä henkilöä kovin hyvin, mutta kyllä varmasti jotain juteltavaa löytyy. Ainakin kun saa suomeksi selvittää! Hän on täällä kuusi viikkoa eli lähtee samaan aikaan pois kuin minäkin.
Lisäksi sain yli puhuttua yhden saksalaisen vaihtarikaverin tulemaan tänne vierailulle. Hän on tulossa marraskuun lopussa viikoksi. Eli nyt voikin alkaa jo suunnittelemaan minne reissata. Ainakin Jerusalemissa tarvitsee käydä Temppelivuorella, nyt kun tietää sen aukioloajatkin! :D
Lisäksi niskan jumitus on helpottanut, joko salilla käynnin ansiosta tai loistavan älynväläyksen, jonka sain eräs yö maattuani pitkään sängyssä. Tyynyssä on päässä vetoketju, josta sai kätevästi puolet täytteestä pois ja näin ollen tyyny tuntuu melkein kuin omalta. Välillä ratkaisu on niin yksinkertainen, että sen keksittyä oikein hävettää...
Tässä pari linkkiä, mitkä voivat olla hyödyllisiä. Ensimmäisestä näkee alueen sään ja toisesta kartan Israelista.
http://www.bbc.co.uk/weather/5day.shtml?world=0075&links
http://www.planetware.com/i/map/ISR/state-of-israel-map.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti