Näkymä tornin yläkerrasta
Hotelli Sky Tornet
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Hemma hos Linköping
Aivan aluksi täytyy sanoa, että Linköpingiin ei ole ainakaan liian helppoa tulla. Oma lentoni meni Kööpenhaminan kautta ja kesti reilut neljä tuntia. Taisipa olla heppoisista valinnoista se huonoin. Naapurikaupunkiin kun tulee Flybe, entinen Finncomm, ja sieltä pääsisi vajaassa tunnissa tänne. Ehkä ensi kerralla sitten.
Kaupungista ei vielä oikein voi sanoa mitään, muuta kuin että se on Ruotsin seitsemänneksi suurin. Kaupunkiin on keskittynyt paljon teollisuutta ja täältä löytyy myös yliopisto ja -sairaala. Hieman kuin Ruotsin Tampere. Ja tietysti kaupungin myös jakaa joki, Stångån.
Hotelli on kaksiosainen, toinen puoli on varsinainen hotelli ja lisänä on asuntolatyyppinen puoli. Asunto on ihan riittävä, muutamaa valituksen kohdetta lukuun ottamatta, tietysti! Vessassa tuli vastaan ensimmäinen ikävä seikka, siellä nimittäin ei saa säädettyä lattian lämpöä. Ilmeisesti lattialämmitys ei ole ollut tuttu asia hotellia rakennettaessa. Varsinkin aamuisin muistutus villasukista ei voisi olla ikävämpi! Myöhemmin tuli vastaan varmasti Ruotsalaisen kansankodin ja huolenpidon ehdoton huippu! Ikkunoita ei nimittäin saa ollenkaan auki, ilmeisesti tämä on jonkin sortin turvallisuuskysymys… Toinen hienous on se, että keittiön liettä tai pistorasiaa ei voi käyttää ennen kuin on ”kytkenyt ne päälle” ajastimella varustetusta kytkimestä. Pistorasia sammuu puolen tunnin ja liesi tunnin päästä aktivoinnista. Ilmeisesti luotto keittäjiin ei ole järin suuri täällä. Tosin ”keittiöstä” puuttuu oikea uuni, joten suurimmat ja hienoimmat kokkaukset ovat jääneet toistaiseksi tekemättä. Hotelli sijaitsee teollisuusalueella ja lähin naapuri on HK:n paikallisen ruokatalon, Scanin, teurastamo. Tämä ei ollut vielä selvillä ensimmäisen alueen ympärikiertävän lenkin aikaan ja tehtaan ympärillä oleva kuvottava haju aiheuttikin ihmetystä. Tietyllä tuulensuunnalla tai tiettyinä päivinä haju on kyllä luotaantyöntävä! Muutamat ensimmäiset kerrat kiersin lenkin niin että teurastamo oli juuri ennen hotelliin paluuta, mutta käytännön syistä suunta täytyi muuttaa niin että lenkki alkaa teurastamon kulmilta. Hotellin luota ei ole löytynyt mitään viheraluetta, joten lenkit on tehtävä asvaltilla, mikä ei ole kovin miellyttävä alusta. Hotellissa ei ole varsinaista omaa ravintolaa, eikä aamiaista tarjoilla kuin arkipäivinä. En tiedä minkä maalainen sen pitäisi olla, mutta monipuolinen se ei ainakaan ole. Tarjolla on mysliä tai corn flaksejä, leipää ja jotain sen päälle.
Kaupungista ei vielä oikein voi sanoa mitään, muuta kuin että se on Ruotsin seitsemänneksi suurin. Kaupunkiin on keskittynyt paljon teollisuutta ja täältä löytyy myös yliopisto ja -sairaala. Hieman kuin Ruotsin Tampere. Ja tietysti kaupungin myös jakaa joki, Stångån.
Hotelli on kaksiosainen, toinen puoli on varsinainen hotelli ja lisänä on asuntolatyyppinen puoli. Asunto on ihan riittävä, muutamaa valituksen kohdetta lukuun ottamatta, tietysti! Vessassa tuli vastaan ensimmäinen ikävä seikka, siellä nimittäin ei saa säädettyä lattian lämpöä. Ilmeisesti lattialämmitys ei ole ollut tuttu asia hotellia rakennettaessa. Varsinkin aamuisin muistutus villasukista ei voisi olla ikävämpi! Myöhemmin tuli vastaan varmasti Ruotsalaisen kansankodin ja huolenpidon ehdoton huippu! Ikkunoita ei nimittäin saa ollenkaan auki, ilmeisesti tämä on jonkin sortin turvallisuuskysymys… Toinen hienous on se, että keittiön liettä tai pistorasiaa ei voi käyttää ennen kuin on ”kytkenyt ne päälle” ajastimella varustetusta kytkimestä. Pistorasia sammuu puolen tunnin ja liesi tunnin päästä aktivoinnista. Ilmeisesti luotto keittäjiin ei ole järin suuri täällä. Tosin ”keittiöstä” puuttuu oikea uuni, joten suurimmat ja hienoimmat kokkaukset ovat jääneet toistaiseksi tekemättä. Hotelli sijaitsee teollisuusalueella ja lähin naapuri on HK:n paikallisen ruokatalon, Scanin, teurastamo. Tämä ei ollut vielä selvillä ensimmäisen alueen ympärikiertävän lenkin aikaan ja tehtaan ympärillä oleva kuvottava haju aiheuttikin ihmetystä. Tietyllä tuulensuunnalla tai tiettyinä päivinä haju on kyllä luotaantyöntävä! Muutamat ensimmäiset kerrat kiersin lenkin niin että teurastamo oli juuri ennen hotelliin paluuta, mutta käytännön syistä suunta täytyi muuttaa niin että lenkki alkaa teurastamon kulmilta. Hotellin luota ei ole löytynyt mitään viheraluetta, joten lenkit on tehtävä asvaltilla, mikä ei ole kovin miellyttävä alusta. Hotellissa ei ole varsinaista omaa ravintolaa, eikä aamiaista tarjoilla kuin arkipäivinä. En tiedä minkä maalainen sen pitäisi olla, mutta monipuolinen se ei ainakaan ole. Tarjolla on mysliä tai corn flaksejä, leipää ja jotain sen päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)