Tähän astisen täällä oloajan hienoin elämys osui Skansenilla käyntiin. Sään puolesta ajankohta oli mitä parhain ja ”entisaikoijen Ruotsi pienoiskoossa” (
http://www.skansen.se/docs/skansen_fin_08.pdf)
oli tosiaan nimensä ja maineensa arvoinen! Vanhanajan kaduilla kirmaili niin lastenvaunu- ja nuoriso-osastoa kuin iäkkäämpääkin kulkijaa, josta osa varmasti oli itse jo kokenut monet meitä hämmästyttäneet värkit ja ilmiöt. Eikä päivän jälkeen kohtalaisen korkea sisäänpääsy (9e) enää harmittanut yhtään. Ei ole väliä oletko kiinnostunut historiasta, luonnosta, tekniikasta tai eläimistä, Skansenilta löytyy kaikkea!
Ehkä mielenkiintoisimpia tutustumiskohteita olivat ”vilileläimet”. Luonnossa hirvi ja karhu ovat mahtavia ilmestyksiä, tosin emokarhu ja poikaset eivät vierailijoista kovin paljoa välittäneet, mutta hirvet ja varsinkin nuoret karhun klopit näyttivät miksi karhuja on tervettä vältellä. Eniten olisi kiinnostanut nähdä susi hieman lähempää, mutta se oli maineensa veroisesti arka ja vältteli ihmisiä, miksiköhän..? Ilmeisesti puiston sudet olivat sisäistäneet sanonan: ”Ihminen on sudelle ihminen” (vai miten se nyt oli) jo aivan pieninä pentuina.
Tarjolla oli myös käsityöläis’näytöksiä’ ajankohtaa vastaavissa ympäristöissä. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka esimerkiksi lasinpuhaltaja teki erilaisia koriste-esineitä (mikä olisi tänäkin päivänä hienoa nähtävää), mutta myös hieman jo häviämään päässeitä kädentaitoja, kuten suutari paikkaamassa kenkiä. En tiedä oli hänen työpaja oikeissa mitoissa vai olivatko entisajan suutarit pikkuihmisiä, mutta näinkin pitkä sälli joutui kumartumaan ovista ja jopa sisällä huoneessa! Tosin ihmisten keskipituus (ja varsinkin –leveys) on noista päivistä kasvanut huomattavasti, odotettavissa olevasta keski-iästä puhumattakaan. Noina aikoina ei olisi tarvinut keskustella eläkejärjestelmistä tai –iän nostamisesta! Tosin jos nykyiset suunitelmat menevät sellaisinaan läpi, ei varmasti tämän päivän työtekijöidenkään tarvitse enää murehtia omista eläkkeistä, kun kukaan ei jaksa/pysty olemaan töissä niin pitkään että pääsisi normaalille eläkkeelle, hyvä jos on vielä edes hengissä silloin. Ja vaikka väkiluku rikkoisi vuonna 2050 Suomessa kuuden miljoonan merkkipaalun, olisi suurin osa kansasta sitä harmaata joukkoa, jonka (rahallinen) panos valtion hyvinvoinnille olisi miinusmerkkistä. Tietysti se on hyvä, että on paikka mihin laittaa lapset hoitoon siksi ajaksi, kun koko ajan vähenevä joukko työikäisiä pyörittää kansakuntaa. Voisi mukautetusti sanoa, että tekemätöntä ei saa tehdyksi, eikä tällä hetkellä pystytä mistään taikomaan töihin niitä muutamaa kadonnutta sukupolvea, mitkä silloin joskus on jäänyt tekemättä. Olipa mielenkiintoinen lopputulema pienistä suutareista! :)
(jos haluatte hieman tarkemmin perehtyä aiheeseen, käykää katsomassa
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html niin palataan asiaan sen jälkeen!)
Mutta jos suunnitelmissa on hieman pidempi reissu Tukholmaan, kannattaa Skansen valita ehdottomasti mukaan matkasuunitelmaan. Aivan vieressä on myös Grönä Lund ja Djurgården eli jos historia ei kolahda kaikille matkaseurueessa, he voivat mennä hankkimaan helpon, välittömän ilonsa näistä paikoista.
