Connecting people all over the Globe: 2011

tiistai 15. marraskuuta 2011

Paikallista ihmettelyä

Nyt kun aikaa tänne tulosta on kulunut hieman enemmän, on helpompi kirjata ylös paikallisia havaintoja.

Ensimmäinen ei varsinaisesti ole pelkästään Linköpingin oma ilmiö, vaan tilanne taitaa olla sama myös siellä kotona. Eli kyse on lämpötilasta ja mihin vuodenaikaan sen pitäisi kuulua… Välillä, ainakin täällä, on tuntunut kuin menossa olisi alkusyksy eikä marraskuun alku. Muutaman kerran talojen katoilla, autojen ikkunoissa ja nurmikolla on näkynyt hieman jotain vaaleaa harsoa, mutta muuten aurinko on paistanut ja lempeä tuuli käynyt. Ainoa mistä on edes hieman voinut päätellä, että talvi ja joulu ovat tulossa, ovat olleet katujen päälle ilmaantuneet jouluvalot. Onneksi joululaulut ovat ainakin toistaiseksi vielä pysyneet poissa. Toinen hyvin merkillinen vuodenajan merkki on autoihin ilmaantuneet nastarenkaat! Lämpötila ei ole käynyt vielä kertaakaan kunnolla, ehkä muutamaa yöpakkasta lukuun ottamatta, nollan alapuolella. Mutta ehkä tämä on sitä paikallista lintukotomentaliteettia. Siinä missä Suomessa ”talvi yllättää” joka vuosi epäonniset suomalaisautoilijat niin täällä ainoa yllätys on se, että autoissa on nastarenkaat joka vuosi valmiina tasan lokakuun puolessa välissä, oli keli mikä tahansa.

Toinen hyvin ruotsalainen seikka on tullut esille muutamassa käymässäni konsertissa. Konsertti oli merkitty alkavaksi kello 21:00, mikä ei sinällään ole ihmeellinen asia. Mutta se, että bändi aloitti soiton kello 21:05 ja lopetti 22:10 oli kyllä aika hämmentävä kokemus. Tosin tarvitsee sanoa, että kyseessä ei ollut mikään kovanluokan äijäbändi, joten yllätys ei ehkä ollut isoin mahdollinen. Konsertissa on tullut esille myös paikallisten suvaitsevaisuus, ainakin musiikin suhteen. Jazz- ja blues-festivaaleilla yleisön keski-ikä oli varmasti reippaasti yli viidenkymmenen. Ja mukana oli taatusti myös sitä polvea, joka reilut neljä/viisikymmentä vuotta sitten valittivat nuorison uusista musiikki-idoleista, elvispresleystä ja beatleseista. Mutta nyt, kun tämä musiikki on valtavirtaa ja muodikasta, ovat he pikkutakit ja muut juhlavat vaatteet päällä ”diggaamassa” sitä. Tosin yksi iäkkäämmän puoleinen rouva näytti kyllä mielipiteensä suomalaisen Honey B and the T-Bonesin keikalla ja lähti hyvin pian tulonsa jälkeen pois nyrkästyneen dramaattisesti korviaan pidellen. Koko festivaalien hienoin esiintyjä oli kuitenkin paikallinen melkein 80-v. vanha jazz-pianisti, Bengt Halberg. Jos sanotaa, että viini paranee vanhetessaan niin samaa voidaan myös sanoa jazz-pianisteista. Tosin ei mistään kaksisormipianistista hyvää saa vaikka sitä säilöisi pullossa kuinka monta vuosikymmentä tahansa!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kuvia

Kylmä ja vetoisa asunto

Työpaikkaravintolan kokki

Linköpingin kuuluisat rinteet

Suomalainen bluesnäyte, Honey B and the T-bones

Todellinen teräsvaari, melkein 80-vuotias jazz-muusikko Bengt Hallberg

Rautatieasema

"Mikäs se siinä on.."

Tervetulloo Linköppinkiin

Vasavägenin puistokatuosuus

Lavalla Kiss-coveryhtys Kiss This

Maratonportti

Bongaa suomalaiset

Tuomiokirkko

Tukholman olympiastadion

Lumilautailua Sergelin torilla

Kummitusjunan örkki Gröna Lundissa

Bongaa suomalaiset

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kuvia Linköpingistä

Näkymä tornin yläkerrasta

Hotelli Sky Tornet

Hemma hos Linköping

Aivan aluksi täytyy sanoa, että Linköpingiin ei ole ainakaan liian helppoa tulla. Oma lentoni meni Kööpenhaminan kautta ja kesti reilut neljä tuntia. Taisipa olla heppoisista valinnoista se huonoin. Naapurikaupunkiin kun tulee Flybe, entinen Finncomm, ja sieltä pääsisi vajaassa tunnissa tänne. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kaupungista ei vielä oikein voi sanoa mitään, muuta kuin että se on Ruotsin seitsemänneksi suurin. Kaupunkiin on keskittynyt paljon teollisuutta ja täältä löytyy myös yliopisto ja -sairaala. Hieman kuin Ruotsin Tampere. Ja tietysti kaupungin myös jakaa joki, Stångån.

Hotelli on kaksiosainen, toinen puoli on varsinainen hotelli ja lisänä on asuntolatyyppinen puoli. Asunto on ihan riittävä, muutamaa valituksen kohdetta lukuun ottamatta, tietysti! Vessassa tuli vastaan ensimmäinen ikävä seikka, siellä nimittäin ei saa säädettyä lattian lämpöä. Ilmeisesti lattialämmitys ei ole ollut tuttu asia hotellia rakennettaessa. Varsinkin aamuisin muistutus villasukista ei voisi olla ikävämpi! Myöhemmin tuli vastaan varmasti Ruotsalaisen kansankodin ja huolenpidon ehdoton huippu! Ikkunoita ei nimittäin saa ollenkaan auki, ilmeisesti tämä on jonkin sortin turvallisuuskysymys… Toinen hienous on se, että keittiön liettä tai pistorasiaa ei voi käyttää ennen kuin on ”kytkenyt ne päälle” ajastimella varustetusta kytkimestä. Pistorasia sammuu puolen tunnin ja liesi tunnin päästä aktivoinnista. Ilmeisesti luotto keittäjiin ei ole järin suuri täällä. Tosin ”keittiöstä” puuttuu oikea uuni, joten suurimmat ja hienoimmat kokkaukset ovat jääneet toistaiseksi tekemättä. Hotelli sijaitsee teollisuusalueella ja lähin naapuri on HK:n paikallisen ruokatalon, Scanin, teurastamo. Tämä ei ollut vielä selvillä ensimmäisen alueen ympärikiertävän lenkin aikaan ja tehtaan ympärillä oleva kuvottava haju aiheuttikin ihmetystä. Tietyllä tuulensuunnalla tai tiettyinä päivinä haju on kyllä luotaantyöntävä! Muutamat ensimmäiset kerrat kiersin lenkin niin että teurastamo oli juuri ennen hotelliin paluuta, mutta käytännön syistä suunta täytyi muuttaa niin että lenkki alkaa teurastamon kulmilta. Hotellin luota ei ole löytynyt mitään viheraluetta, joten lenkit on tehtävä asvaltilla, mikä ei ole kovin miellyttävä alusta. Hotellissa ei ole varsinaista omaa ravintolaa, eikä aamiaista tarjoilla kuin arkipäivinä. En tiedä minkä maalainen sen pitäisi olla, mutta monipuolinen se ei ainakaan ole. Tarjolla on mysliä tai corn flaksejä, leipää ja jotain sen päälle.