Vihdoin, pienen kotiutumisen ja muutaman sitkeän flunssan jälkeen, löytyi aikaa tehdä jotain muutakin kuin maata hotellissa, sohvalla tai sängyssä. Jo viime vuonna ajattelin, että olisi mielenkiintoista ottaa osaa ”takvandringar” –kierrokselle. Kyseessä on siis tutustuminen Tukholmaan hieman eri perspektiivistä mistä se normaalisti nähdään, eli kattovaellus. Suurin ennakko-odotus ei ollut korkeus tai muut turvatoimenpiteet vaan millainen sää kyseiselle sunnuntaille oli tulossa. Juuri sillä viikolla pohjolassa oli ollut oikein syksyinen sää jokapäiväisine sateineen ja navakoine tuulineen. Onneksi kello yhdeltä oli jo hieman kirkasta eikä niin tuulista, etteikö tukevalla vaatetuksella olisi voinut kompensoida vajaassa 50 metrissä olevan kierroksen säällisiä haasteita.
Netistä varattaessa jäljellä ei ollut tarjolla enää kuin hajapaikkoja ja kaikki ruotsinkielisille kierroksille, mutta pienet hidasteet eivät haitanneet. Kierros sijoittui Riddarholmenin saarelle, jolle historian mukaan Birger Jarl perusti kyläpahasen, josta lopulta kasvoi nykyinen Tukholma. Jarl oli ehtiväinen soturi, joka kävi muun muassa Suomessa niin kutsutulla Ruotsin Toisella Ristiretkellä ja siinä samassa tuli liittäneeksi Suomen osaksi Ruotsia. Katsottaessa kaupunkia ylhäältä päin näkee selvästi kuinka kaupunki on kasvanut eri vuosikymmeninä ja –satoina kuin vanha puu, jonka kerrokset ovat selvästi havaittavissa.
Oppaaksi sattunut nainen oli asiastaa hyvin innostunut. Hän olisi varmasti voinut kertoa kaupungin asioista ja historiasta reilusti enemmän kuin sen tunnin mitä kierrokselle on varattu. Tosin hänen nopea ja hieman murteinen ruotsi sai olon tuntemaan yhtä sulavalta kuin fileeratulta kuhalta vedessä, mutta kyllä sieltä tärkeimmät tuli tiedot poimittua. Mukana kierroksella oli myös turvallisuusekspertti, joka kertoi kuinka turvavaljaat puettiin ja kuinka niitä tuli käyttää katolla. Hänen mukaansa jouhevin meno saadaan aikaiseksi, kun turvalukkoa liutetaan vaijerilla kuin olisi koiraa ulkoiluttamassa. Ilmeisesti hän tarkoitti jotain pientä puudelia, koska ainakaan omat kokemukset koirien ulkoiluttamisesta eivät ole olleet tälläisiä. :) Osa osasi homman ja jotkut eivät. Esimerkiksi edessäni ollut tyttö ei varmastikaan ollut koiraihmisiä, sillä hänellä turvalukko tuntui tökkivän vähän väliä.
Aivan kierroksen aluksi opas kertoi kuinka kaupunki uloittuu 14 eri saarelle ja siitä on noin 55% viheraluetta. Tämä on ehkä yksi syy miksi Tukholma tuntuu ei-niin-suurkaupungilta, jos siltä tuntuu niin melkein mistä osasta tahansa pääsee puistoon tai muulle metsäalueelle, viimeistään tunnelbanalla jos ei muuten!
Kierroksella kuuli rakennusten, kaupungin ja sen ajan ihmisten historiaa ja hieman myös nykypäivän Tukholman asioista. Yksi kiinnostavimmista kertomuksista oli tarina rikollisten hirttämisestä. Ei siis itse toimenpide vaan mitä sen jälkeen tapahtui. Kuulemma sen aikaisten pienpanimoiden panimomestarit kävivät napsaisemassa hirtetyltä sormen, käden tai jalan ja vievän tämän panimolleen sekä laittavan sen valmistuvana olevan oluen sekaan, koska näin muka saatiin oluelle reilu vaahto! Tämä toimenpide on tuonut markkinoille aikoinaan muun muassa sellaisen olutmerkin kuin Bishops Finger eli siitä vaan nauttimaan piispan sormista! Tosin myöhemmin saksalaiset hansakauppiaat toivat tiedon näillekin perukoille, että olutta saadaan aikaan pelkästään maltaista, humalasta ja vedestä käyttämällä.
Kokonaisuudessaan kierros oli rahansa arvoinen ja lopulta hieman häsläävä vanhempi nainen osoittautui jonkin perhelehden toimittajaksi. Hän kysyi kahdelta tytöltä, että mistä nämä olivat ja mitä tykkäsivät kierroksesta. Tytöt olivat yllättäen saksalaisia opiskelijoita, jotka eivät kuulemma tajunneet ruotsia juuri ollenkaan, mutta olivat tykänneet kierroksesta. Toimittaja kysyi myös minulta samat kysymkset, kun pönöttäen seurasin tilannetta vierestä. Valitettavasti vastaukseksi ei tullut mitään viiltävää vaan lähinnä peruslitania ”Hieno maisema, erilainen mistä kaupungin normaalisti näkee ja ihan mukava”. Näin sitä Suomea viedään maailmalle!
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Kuvia kattovaellukselta
Birger Jarl itte
Riddarholmen
Riddarholmen - lyhyt oppimäärä
Opas
Riddarholmenin kirkon takorautainen torni
Turvalukkosysteemi
Smurffit kierroksella
Slussen
Kungsholmen
Stadshuset - kaupungintalo, jonka kolme kruunua ovat kuulemma Kuplan kokoisia!
Koiraa ulkoiluttamassa
Haastattelutuokio korkeuksissa
Loppusuora
Riddarholmen kyrkan
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Äänten kalastelua paikallisittain
Sen verran vettä on kuintenkin soljunut, että viime vuonna kaukaisilta tuntuneet valtiopäivävaalit ovat nyt jo ihan loppumetreillä, lauantaina 19.9.2010 kts. linkki. Ja ajankohdan mukaisesti myös vaalimainokset ovat tulleet painoista ulos kaiken kansan ihailtaviksi. Samalla on tullut esiin myös hieman ikävämpi puoli asiasta, enkä nyt tarkoita itse vaaleja vaan vaalimainosten töhertämistä. Kun toiset ahertavat yhteisenhyvän edestä toiset tuhoavat sitä samaa tahtia. Ja joku kun väitti ettei hupparipäisiltä kaljuilta ja teineiltä muka löydy innostusta politiikkaan. Hieman vääränlaista, mutta kuitenkin. Tietinkin kun ollaan Ruotsissa ketään ei saa syyllistää tästäkään asiasta, ettei vain tule tunnevaurioita tai muita arpia. Korkeintaan valtiota voisi harkita syytettyjenpenkkiin, kun ei ohjannu näitä hentoja taimia oikealle polulle herkällä iällä.. :)
Itse kisasta en ole päässyt ottamaan tarkemmin selvää, kun täällä vietetystä ajasta puolet on mennyt sängyssä toipuessa, mutta viimeisimpien tilastojen mukaan nykyinen hallitus saisi jatkaa virassaan vielä seuraavat neljä vuotta. Tulos tiedetään jo ehkä ensi kirjoituksessa!
Ohessa on kuitenkin otsikossa mainittua kalastusta.
Uusia työpaikkoja vesille?
Itse kisasta en ole päässyt ottamaan tarkemmin selvää, kun täällä vietetystä ajasta puolet on mennyt sängyssä toipuessa, mutta viimeisimpien tilastojen mukaan nykyinen hallitus saisi jatkaa virassaan vielä seuraavat neljä vuotta. Tulos tiedetään jo ehkä ensi kirjoituksessa!
Ohessa on kuitenkin otsikossa mainittua kalastusta.
Uusia työpaikkoja vesille?
torstai 9. syyskuuta 2010
Hemma igen!
..tai ainakin naapurissa, kun tällä kertaa sain Samin edelliskerralla asuttaman asunnon.
Kovinkaan paljon ei vettä ollut virrannut St. Eriksgatanin sillan alla sillä kaikki on suurin piirtein samoin päin mitä täältä viimeksi lähdettäessä.
Kovinkaan paljon ei vettä ollut virrannut St. Eriksgatanin sillan alla sillä kaikki on suurin piirtein samoin päin mitä täältä viimeksi lähdettäessä.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Joulun ajan kuvia
Maaliman korkein rakennus
Seuraavaksi matkalaukkujen arvonta..
Miksi Ruotsissa Lucia-kuoron pojilla on pahviset hiippalakit?!
Pojat on poikia..eikun mitä hittoa?!
Olisiko tässä seuraava Al Bundy? :D
Maisemakuvausta vuodenaikojen mukaan
12.9.2010
10.1.2010
17.12.2009 (kiitokset Heikille tästä, joka urheana taisteli tuulta ja tuiskua vastaan!)
25.10.2009
11.10.2009
27.9.2009
13.9.2009
30.8.2009
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
TV Ruotsissa
Vaikka viime aikoina ei liiemmälti ole ollut vapaa-aikaa niin (Ruotsin) televisiosta olen tehnyt muutamia havaintoja ohjelmien nimien käännöksistä. Jos tilanne on niin epätoivoinen, että mistään muusta ei enää pysty saamaan hupia niin tv-ohjelmien nimet, ainakin täällä, tarjoavat tähän pirteän poikkeuksen. Vai miltä esimerkiksi tuntuisi kotoisten Tyttökultien sijaan katsoa Pantteritanttoja/tätejä (Pantertanter)? :)Tosin suomennoskaan ei ole mikään nappisuoritus oikesta ohjelman nimestä Golden Girls, mutta sen pystyy sentä jotenkin käsittämään. Sen sijaan täysin käsittämätön ruotsinnos on Kauniiden ja Rohkeiden (Bold and Beautiful) kääntäminen Glamouriksi. Vaihdetaan ohjelman nimi toiseen vieraskieliseen. Vain Ruotsissa.
On avaruuden aalloilta sentä löytynyt yksi hyväksyntänikin saanut ohjelman nimi. Ohjelman englannin kielinen nimi on haastava Married with Children eli Pulmuset, mikä on kyllä aika laimea ja mitään kertomaton suomennos. Tosin nimessä voidaan ironisesti viitata Bundyn perheen kaikkea muuta kuin pulmusen kaltaiseen elämään. Ruotsintaja oli taas ottanut erilaisen näkökannan asiaan ja täräyttänyt sarjalle suoraan nimen Våra värsta år eli Huonoin vuotemme. No, sarja lopulta kesti hieman enemmän kuin ehkä kääntäjän olettaman vuoden, mutta tästä nimestä ei ainakaan jää mitään arvailujen varaan.
Ironia on vaikea laji - huumori vielä vaikeampi!
Ehkä varminta olisi pysyä ulkomaalaisten sarjojen kanssa niiden alkuperäisessä nimessä, kuten on Ruotsissa tehty Despared Housewivesin kohdalla. Valitettavasti Suomessa se on tarvinut kääntää muotoon Täydelliset naiset? Molemmat maat ovat sentä siitä yhtä mielisiä, että Frendit on parasta pitää Frendeinä. Tosin naapurissa se on Vänner, mutta samahan se on. Vaan miltä kuulostaisi täällä/siellä katsoa Ystäviä? :)
Toinen televisioon liittyvä seikka on paikallisten ohjelmien poliittinen korrektius. Tämä tuli esiin varsin näkyvästi paikallisen YLE:n eli SVT:n joulukalenterin yhteydessä. Ohjelma sattui tulemaan sopivasti heräämisen ja töihin lähdön välissä, juuri aamupuuron aikana. Tosin Samilta kysyttäessä ohjelma tuli ehkä hieman liian myöhään, koska ei ollut ainut kertainen tapahtuma viikolla, että minulla oli puurolautanen vielä sylissä, kun Sami jo pimpautti ovikelloa lähdön merkiksi. Kuitenkin useimmiten ehdimme tavoittelemaamme metroon eikä myöhästyminen olisi merkinnyt kuin viiden minuutin odotusta. Julkinen liikenne on seikka, josta voisin kertoa hieman myöhemmällä lisää..
Mutta joulukalenterissa Superhjältejul eli Supersankarin Joulu ( http://svt.se/2.114307/1.1650500/julkalendern_2009 )on siis supersankaripari, joka on jo päässyt eläkkeelle ja hieman muutenkin ikääntymään, moneltakin kantilta. He asuvat planeetalla, jossa on aina Joulu. Miettikääpä sitä! Heidän lapsenlapset tulevat maasta pyytämään apua, koska ilkimys haluaa pilata lasten Joulun, kun hän ei itse ole saanut koskaan nauttia Joulusta tai lahjoista tai mistään!
Korrektin ohjelmasta tekee se, että mies supersankari, Stålhenrik eli Rautahenrik, on aikamoinen hiirulainen ja hätähousu vässykkä (vai onko sellainen miehen malli Ruotsissa normina..). Tietenkään herkässä iässä oleville poikakatsojia ei voi antaa miehen malliksi lihaksikasta supersankaria, joten Henrikin maha on päässyt jo hieman "kaljoittumaan", puhumattakaan papasta! Kuten kuvasta näkyy.
Naissupersankari taas, Supersnällasilversara eli Superkilttihopeasara, hoitaa parin useimmiten pulasta pois ja pitää muutenkin enemmän kaapin paikkaa. Tosin vihastuessaan hän muuttuu tummanpunaiseksi raivottareksi. Tiedä onko siinä sitten kovinkaan hyvä roolimalli nuorille naisille: muuten pitää koko ajan olla tukahdetusti kiltti, mutta sitten kun pimahtaa niin siinä on vaarassa itse ja kaikki muut lähellä eli alta pois! Tässä kohtaa olisi ollu paikalla hieman parempi psykologinen silmä.
Mutta pari siis lähtee maahan pelastamaan kaikkien maan lasten Joulua.
Lopputulosta en valitettavasti tiedä, luultavasti he pelastivat tilanteen, mutta ainakaan minulle se ei ollutkaan ohjelmassa pääasia. Tosin varmasti muut katsojat eivät tälläisiä alkaneet pohtia ohjelman jälkeen.
On avaruuden aalloilta sentä löytynyt yksi hyväksyntänikin saanut ohjelman nimi. Ohjelman englannin kielinen nimi on haastava Married with Children eli Pulmuset, mikä on kyllä aika laimea ja mitään kertomaton suomennos. Tosin nimessä voidaan ironisesti viitata Bundyn perheen kaikkea muuta kuin pulmusen kaltaiseen elämään. Ruotsintaja oli taas ottanut erilaisen näkökannan asiaan ja täräyttänyt sarjalle suoraan nimen Våra värsta år eli Huonoin vuotemme. No, sarja lopulta kesti hieman enemmän kuin ehkä kääntäjän olettaman vuoden, mutta tästä nimestä ei ainakaan jää mitään arvailujen varaan.
Ironia on vaikea laji - huumori vielä vaikeampi!
Ehkä varminta olisi pysyä ulkomaalaisten sarjojen kanssa niiden alkuperäisessä nimessä, kuten on Ruotsissa tehty Despared Housewivesin kohdalla. Valitettavasti Suomessa se on tarvinut kääntää muotoon Täydelliset naiset? Molemmat maat ovat sentä siitä yhtä mielisiä, että Frendit on parasta pitää Frendeinä. Tosin naapurissa se on Vänner, mutta samahan se on. Vaan miltä kuulostaisi täällä/siellä katsoa Ystäviä? :)
Toinen televisioon liittyvä seikka on paikallisten ohjelmien poliittinen korrektius. Tämä tuli esiin varsin näkyvästi paikallisen YLE:n eli SVT:n joulukalenterin yhteydessä. Ohjelma sattui tulemaan sopivasti heräämisen ja töihin lähdön välissä, juuri aamupuuron aikana. Tosin Samilta kysyttäessä ohjelma tuli ehkä hieman liian myöhään, koska ei ollut ainut kertainen tapahtuma viikolla, että minulla oli puurolautanen vielä sylissä, kun Sami jo pimpautti ovikelloa lähdön merkiksi. Kuitenkin useimmiten ehdimme tavoittelemaamme metroon eikä myöhästyminen olisi merkinnyt kuin viiden minuutin odotusta. Julkinen liikenne on seikka, josta voisin kertoa hieman myöhemmällä lisää..
Mutta joulukalenterissa Superhjältejul eli Supersankarin Joulu ( http://svt.se/2.114307/1.1650500/julkalendern_2009 )on siis supersankaripari, joka on jo päässyt eläkkeelle ja hieman muutenkin ikääntymään, moneltakin kantilta. He asuvat planeetalla, jossa on aina Joulu. Miettikääpä sitä! Heidän lapsenlapset tulevat maasta pyytämään apua, koska ilkimys haluaa pilata lasten Joulun, kun hän ei itse ole saanut koskaan nauttia Joulusta tai lahjoista tai mistään!
Korrektin ohjelmasta tekee se, että mies supersankari, Stålhenrik eli Rautahenrik, on aikamoinen hiirulainen ja hätähousu vässykkä (vai onko sellainen miehen malli Ruotsissa normina..). Tietenkään herkässä iässä oleville poikakatsojia ei voi antaa miehen malliksi lihaksikasta supersankaria, joten Henrikin maha on päässyt jo hieman "kaljoittumaan", puhumattakaan papasta! Kuten kuvasta näkyy.
Naissupersankari taas, Supersnällasilversara eli Superkilttihopeasara, hoitaa parin useimmiten pulasta pois ja pitää muutenkin enemmän kaapin paikkaa. Tosin vihastuessaan hän muuttuu tummanpunaiseksi raivottareksi. Tiedä onko siinä sitten kovinkaan hyvä roolimalli nuorille naisille: muuten pitää koko ajan olla tukahdetusti kiltti, mutta sitten kun pimahtaa niin siinä on vaarassa itse ja kaikki muut lähellä eli alta pois! Tässä kohtaa olisi ollu paikalla hieman parempi psykologinen silmä.
Mutta pari siis lähtee maahan pelastamaan kaikkien maan lasten Joulua.
Lopputulosta en valitettavasti tiedä, luultavasti he pelastivat tilanteen, mutta ainakaan minulle se ei ollutkaan ohjelmassa pääasia. Tosin varmasti muut katsojat eivät tälläisiä alkaneet pohtia ohjelman jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)