Turkki tutuksi tunnissa!

Matkan aloitus

Kuten uumoiltua, yhteenveto edellisestä matkasta jäi tehtyä uuden jo painaessa päälle. Kovin suurta muutosta maisemaan ei kuitenkaan tullut, sillä tällä kertaa kohteena on ”Bosborin helmi” - Istanbul. Matkaoloaika on puolet viime kerrasta ja toivottavasti myös asiat menevät puolet helpommin tällä kertaa. Tarjolla Istanbuliin ei toistaiseksi ollut suoria lentoja kuin Turkish Airlinesiltä, joka alkuvuodesta oli hieman epämiellyttävän seikan takia uutisissa – tosin Hollannin suunnalta. Oma lentoni oli myöhässä, mutta se ei tänä tiheiden ilmavaltateiden aikana enää juuri yllätä. Onneksi kentältä sai (ostaa) Hesarin ja kun lennon ajankohta sattui iltapäivälle niin lehden ja kahvin kanssa aika kului kohtalaisen ripeästi.

Jo lentokoneessa mieleeni palasi aikaisempi reissu ja lennot sinne. Härdelli oli kova jo ennen kuin kone oli ilmassa ja varsinkin ilmaan päästyämme. Toisella puolella istuneet turkkilaiset keski-ikäiset miehet olivat mielestään liian heikkoja auttamaan muita kuin itseään hätäuloskäynnin kohdalla, jos lentokone mahdollisesti sattuisi tekemään pakkolaskun. Toinen vaihtoi paikkaa ja toinen röhnötti omallaan ja toiselle paikalle siirtyneen kaverinsa penkillä ja koitti nukkua. Vyö roikkui iloisesti koko nousun ajan, seikka mikä ilmeisesti opitaan täällä autoillessa, koska ainakaan takseissa ei takapenkeillä ole turvavöitä ollut kuin ensimmäisellä matkalla kentältä hotellille. Nousun loppuvaiheessa sankarikaksikon takana istunut vanhempi herra pinkaisi kovasti koneen peräosaa kohti, mutta lentoemäntä ilmeisesti antoi kehoituksen palata paikalle, koska hän tuli niin nopeasti takaisin. Tämän perusteella turkkilaiset vaikuttavat samasta välimerellisestä olivipuusta veistyn israelilaisten kanssa. Loppu lento kyllä sujui ilman kommelluksia. Ainoastaan laskeutuminen jo edellämainitun välikohtauksen takia oli (tai ainakin tuntui) normaalia töyssyisemmältä. Mutta passintarkastus meni nopeasti, ainakin siinä vaiheessa kun paniikiltani muistin että passi on takin eikä repun taskussa.

Laukku tuli nopeasti ja kuljettaja olikin jo odottamassa (tai oli odottanut jo melkein tunnin lennon myöhästymisen takia) kyltin kanssa. Hän, jo harmaantunnut pantteri, ajoi kyllä tasaisesti, mutta reilusti enemmän mitä rajoitukset olisivat antaneet myötä. Matkalla vastaan tuli enemmän valoja vilkuttelevia poliisiautoja mitä Israelissa koko aikana yhteensä. Liikenne ei kuitenkan siihen aikaan illasta ollut takkuista eikä aina välillä esiin työntynyt, jo Israelista tuttu ajokulttuuri ja kanavapujottelu tai pantterin lievä vaikeus löytää hotellia lopulta pahemmin haitanneet perille pääsyä. Huone oli tavanomainen, iso sänky ja kylpyhuoneessa tarjotin täynnä pikkupurnukoita. Ikkunasta oli ankea näkymä mitään sanomattomalle asuinalueelle ja kohtalaisen suureen moskeijaan, jonka kello viiden rukoilukutsu tuli ensimmäisenä aamuna tutuksi. Lopulta se tuli niin hyvin tutuksi, että edessä oli huoneen vaihto. Uusi huone on hieman pienempi, mutta hiljaisempi. Ikkuna tosin avautuu kohtalaisen vilkkaalle kadulle, mutta tasainen liikenne ei häiritse yhtä paljoa kuin moskeijan äkkiä hiljaisuuden rikkova pyhän sanan julistaminen (tosin se alkaa aina aamuisin kello viisi, joten se siitä yllätyksellisyydestä!).

Tutustuminen Istanbulin keskustaan

Ensimmäisenä lauantaina kävimme yhden toisen Ericssonin ulkomaisen työntekijän englantilaisen,Shameelin, kanssa keskustassa. Kuten kartasta näkee, hotelli ei ole aivan keskustassa. Ensin menimme hotellin minibussilla puoleen väliin Aasian puoleista Istanbulia, josta jatkoimme junalla. Julkinen liikenne maksaa kaupungissa yleensä 1,4 liiraa eli noin 70 senttiä kerta. Sillä saa ajaa junalla, bussilla tai laivalla niin pitkälle kuin pääsee ja huvittaa. Juna tuli Bosborin salmen itä puolella, josta siirryimme vesibussiin ja vanhankaupungin puolelle. Vesibussia lukuunottamatta mieleen tuli Tukholma - silta vanhaankaupunkiin ja pitkä keskuskatu. Kirjastosta hankkimani opaskirjat eivät karttojen osalta olleet oikein iskussa, eikä juuri muutenkaan. Suomalaisen opaskirjan kirjoittaja ei ilmeisesti ole saanut kaunokirjojaan julkaistu, joten hän teki Istanbulin opaskirjasta sekasikiön kaunokirjallisuuden ja matkaoppaan väliltä. Tosin myöhemmillä sivuilla jotkin asiat olivat huvittavia, mutta matkalla siitä ei juuri ole hyötyä. Toinen englannin kielisistä keskittyy lähinnä pintaliitelyyn ja vain muutaman hienomman kahvilan/ravintolan minimaaliseen kuvaamiseen. Kolmas, myöskin englanniksi, on näistä käyttökelpoisin, mutta vajavainen karttojen suhteen. Shameelin Lonely Planetin matkaopas on sekä karttojen että opastuksen suhteen aivan ylivoimainen omiini nähden. Tosin Shameel sen kanssa ei ole kovin luotettava yhtälö. Vesibussissa katselimme paikkoja mihin voisi tutustua ja hän hetken opasta tutkittuaan sanoi haluavansa nähdä Taksimin aukion. Katsoin myös opasta ja huomasin, että sinne menee metro ja mainitsin myös hänelle asiasta. Hän sanoi, ettei ollutkaan huomannut sitä ja katsoi kartasta mistä ja mihin se menee. Hän tosin katsoi väärältä sivulta ja ihmetteli, mistä sellaisen löysin.

Onneksi minulla ei ollut mitään tarkasti valittua kohdetta sille päivällä, muuten otsasuonta olisi voinut pullistella. Pääkadun varrelta löytyi kirjakauppa ja sieltä Istanbulin kartta kolmella liiralla, joten päiväretki saattoi jatkua hieman levollisemmissa tunnelmissa. Varsinainen Taksimin aukio, joka oli omistettu vallankumoukselle, oli jo hetki sitten rapistumaan. Tai varsinainen aukio oli hyvinkin aukion näköinen, mutta jo muutan sata metriä siitä sivulle oli törkyistä eikä sinne tehnyt mieli mennä, kun mitään pakottavaa tarvetta ei ollut. Ennen aukiota löysimme yhdeltä pääkadun sivukujalta pienen ravintolan, joka omistaja puhuin kohtalaista englantia, mikä on jopa keskustassa harvinaista. Tilaamani kanavarras oli hyvää, mutta hieman pieni, kuten annokset yleensäkin täällä päin. Sen mukana tuli hieman salaattia (lue: muutama siivu kurkkua ja tomaattia), riisiä ja ranskanperunoita, joka on ilmeisesti paikallinen erikoisuus. Tilatessa ei kysytä kumpaa haluaa vaan annokseen kuuluu kumpiakin. Yleensäkin kasvisten osuus pieni, jos niitä ei erikseen tilaa. Tosin tasokkaammissa paikoissa alkuannoksista pääosa on vihreätä.

Takaisin päin tullessa pysähdyimme Galatan tornin juurelle kahville. Se on kaupunginosan genovalaisten rakentama, joka toimi alueen puolustuksen tukipilarina ja myöhemmin turkkilaisten vankilana. Sen juurella ollut kahvila oli ilmeisen tietoinen tornin arvosta turistimagneettina, ainakaan asiakaspalvelun takia sinne en uskoisi kenenkään menneen. Palvelu oli hidasta ja tökkivää, maitokahvi oli nimensä mukaisesti enemmän maitoa kuin kahvia ja leivonnainen oli raakaa ällömakeaa piparitaikinaa niin kuin täällä tuppaa olemaan kaikki paikalliset leivonnaiset. Tosin tänään sunnuntaina löysimme hotellin takakujilta pienen leipomon, josta sai melkein kuin kotimaista pullaa eikä kahvikaan ollut kovin pahaa. Käynnissä oli myös paikkallinen toritapahtuma, josta olisi saanut kaikkea raa’asta kalasta hedelmiin ja vaatteista erilaisiin ruokailuvälineisiin. Tosin pettymykseni miltään helmä/maustekojulta ei löytynyt taateleita. Seikka joka kaipaa seuraavalla keskusta käynnillä korjauksen!

Hotelli

Loppu iltapäivän vietin hotellin salilla, jossa on myös ohjattuja tunteja mm. spinningiä ja body pumppia. Perjantai-iltaisen spinningin vetäjänä ollut nuorehko nainen tosin veti tunnin läpi enemmänkin aloitteluna riehakkaaseen baari-iltaan korvia särkevän jumputuksen ja eläväisen ohjauksen kera kuin aerobisena kuntoiluna, mutta tunti ajoi asiansa ja hiki virtasi. Salituokion jälkeen tutustuin hotellin ’kylpylään’. Se on ehkä hieman iso sana kuvaamaan muutamaa saunaa ja poreallasta. Tosin siellä on mahdollisuus monenlaiseen kuorintaan, hierontaa ja hemmotteluun, joten kaipa kylpylä nimi on paikallaan. Ulkona oleva allas harmiksen aukeaa vasta toukokuussa, joten siitä en pääse nauttimaan, jos en saa hoidettua henkilökunnalta poikkeuslupaa sen käyttöön.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on mennyt plusmerkkisesti niin säiden kuin retkien ja ruuankin suhteen. Kun vielä lopulta sain bloginkin osalta Turkin matkan avattua, on hyvä aika siirtyä sänkyyn valmistautumaan uuden viikon haasteisiin..