Luonto on edennyt hitaasti, mutta kohtalaisen varmasti, ilmastomuutoksesta huolimatta, kohti syksyä ja edelleen talvea vaikka ihmiset vielä koittavat pitää kiinni kaikin keinoin keväästä.
Harvoina aurinkoisina päiväinä itselleen voi vielä uskotella että syksyyn on aikaa, mutta viimeistään aamuisin ja myöhäisellä illalla tulevan tuntee ihollaan. Ainakin toistaiseksi kirpeys on ollut siedettävällä ja välillä jopa nautittavalla tasolla, ja eräs lahjaksi saamani valkoinen pitkähihainen on osoittautunut mitä parhaimmaksi asusteeksi tuollaisessa kelissä. Valitettavasti taisin vain lahjan saanti hetkellä, hieman koreilemattomaan tyyliini, tokaista jotain painokelvotonta, joten kiitän lahjanantajaa vielä paidasta, jos hän tätä sattuu lukemaan. Valitettavasti vasta jälkikäteen sen oikea arvo tuli esille.
Makuukomerossa asusteista ei ole hyötyä vuotavan ikkunaraamin takia ja yön kylmimmät hetket eivät jää huomiotta. Toki asunnossa ollut sähköpuhallin saa kohtalaisen nopeasti lämpöä aikaan, mutta samalla myös aivan riittävästi ääntä herättämään näin herkän nukkujan :)
Valittavana on siis ollut kaksi ikävää herätystä keskellä aamuyötä:
1) kylmään tai 2) puhaltimeen. Asia on asunnonvälitysyhdistyksen kanssa auki, joten odotan mielenkiinnolla miten tässä käy..
Vaikka ilma on kiristynyt, on aina väliin mahtunut myös aurinkoisia ja poikkeuksellisen lämpiä päiviä, jotka ovat olleet mitä parhaita lenkille saaren rantoja myöden. Ilmeisesti suuri osa paikallisistakin on ollut mittarin kanssa tarkkana, koska lenkkeilijöiden virta käy polulla verkkaisena. Kaupungissa on riittävästi vehreää luontoa asvaltti- tai maastolenkille, mutta silti hämmästyttävän suuri osa ihmisistä harrastaa lenkkeilyä myös kuntosalin juoksumatolla. Ja tämäkös minua ihmetyttää! Kaupungin ilmanlaatua on varsin hyvä, autoja ei ole liikaa liikkeellä, eri pituista ja tasoista reittiä löytyy jokaiselle, mutta silti ihmiset juoksevat sisällä päätymättä mihinkään! Jos joku osaa selittää tämän, kuuntelen mieluusti!
Tietysti tarkasti kontrolloiduissa oloissa kaikkea nippelitietoa, vauhtia ja muuta pystyy hallinnoimaan paremmin, mutta ei kai kukaan oikeasti sen takia jätä ulos menemäti?! Perin kummaa!
Löytyy niitä asteita sentä jostain!
Työpaikan sali oli siis remontissa kesästä aina tämän viikon alkuun, mikä taas merkitsi sitä että kaikki laitteet olivat ahdettu puoleen liikuntasaliin ja näin ollen siellä oli mitä parhain mahdollisuus tarkkailla kanssa'voimailijoita' :) No ei se salilla käynti pelkkä kyttäilyä ollut vaan tuli siellä myös sitä rautaakin väännettyä :) jos sitä epäilitte. Mutta tätäkin tärkeämpi seikka oli se, että salin saunat olivat kytketty pois päältä remontin ajaksi. Toinen remontoinnin vuoksi ja toinen sen takia, että pukuhuoneessa tulee liian kuuma, jos sauna on päällä. Miten ruotsalaista menoa!
Noh, vihdoinkin tällä viikolla remontti oli valmis ja saunat taas päällä. Tosin muutaman kerran siellä +60-asteessa saunoneena saunomisinnolle kävi kuin vanhan piian täytekakulle, pannukakkuhan siitä tuli. Mutta kyllä sitä suomalaisena täytyy saunoa vaikkakin sitten 60-asteessa!
Paikallista marjastusta
Vuodenajan muuttuminen on näkynyt myös kaupassa. Nyt tarjolla on kaiken muun hyvän lisäksi sieniä ja marjoja. Harvoin on marjastus ollut näin vaivatonta kuin täällä puolukoiden, mustikoiden ja karpaloiden hankkiminen, mutta myös tylsää ja mitään antamatonta. Tosin kaksi viimeistä tulee kuvattuna pussissa, mutta ei sitä aamupuurossa tukka tötteröllä huomaa. Täälläkin vain meinaa tarjonta olla ulkomaista ja 'kotimaisten' löytäminen on ajoittain hankalaa, mutta ei mahdotonta. Kuten jo edellisissä teksteissä mainittua, täällä löytyy kaupassa ja kaupoissa enemmän tarjontaa mitä kotona.
Toisin kuin Suomessa, missä kahden kopla hallitsee lähes 80 prosenttia päivittäistavarakaupasta, täällä jokaisen metroaseman lähellä on vähintään neljä viisi kohtalaisen samanvahvuista kauppaa. Ainakin näin mututuntumalla. Toki myös hinnat antavat selvän kuvan tiukasta kilpailusta, oikein kivasti.
Kaiken kehun jälkeen tarvitsee hieman myös toppuutella. Vaikka tarjontaa on mitä oudoimmista tuotteista, kuten irtopakastetusta katkaravusta ja hummerista aina Urugualaiseen pihvilihaan,
meinaa laktoosittomien tuotteiden määrä olla vaatimaton.
Tähän pulmaan tarjoaa kuitenkin avun tuttu Valio, jonka laktosfrei-tuotteita löytyy useimmista kaupoista. Mikä on sinällään hieman hämmästyttävä seikka, koska niissä kaupoissa missä on Arlan tuotteita, ne ovat monta kymmentä senttiä halvempia. Vai voisiko tästä vetää johtopäätöksiä Suomessa meneillään olevaan maitokeskusteluun? Kun Suomessa tuottajien maidosta saama hinta on laskenut ja kaupassa tästä huolimatta maidon hinta on noussut, voi tästä vetää johtopäätöksen että jostain vuotaa! Olisiko tässä yksi vuodon kohde: Valio koittaa hankkiutua ulkomaanmarkkinoille kotimaasta nyhdetyin varoin. Kuitenkin hämmästyttävintä asiassa on se, että maatalouministeri sanoo asian ratkeavan lisäämällä maitotukiaisia! Perin kummaa jo toistamiseen!
