This is Britain!

Paikallinen talvi ei oikein saanut missään vaiheessa tuulta allensa vaan jäi viikon mittaiseksi lumi/räntä/sohjojaksoksi, ainakin täällä pääkaupungin leveysasteilla. Pohjoisessa Skotlannin seuduilla on vielä näinä päivinäkin sadellut aina toisinaan lunta. Pakkasta ei ollut kuin hyvin harvoin, lähinnä öisin. Talvirenkaita täällä ei tietenkään ole, vaan joka ”keliin sopivat” kummit, jotka eivät kuulemma sovi oikeastaan mihinkään keliin. Yllättävän vähän on kuitenkin näkynyt onnettomuuksia tiellä. Voi sanoa, että täällä talvi ei ole päässyt yllättämään autoilijoita! :D Talven pakkasennätys taisi olla -13 astetta.

Parin viikon hotellissa asumisen jälkeen oli aika muuttaa omaan asuntoon Maidenheadissa (tietoa Maidenheadista), joka on Lontoosta länteen junalla noin kolme varttia, jos junat kulkevat ja muistavat pysähtyä… Paikka vaikuttaa kohtalaisen asuttavalta. Tarjolla on jopa elokuvateatteri, jossa ei tietenkään ole tullut vielä käytyä. Kaduilla on näkynyt myös muutama ravintola ja hieman useampi perinteinen pubi. Yksi huomio on tullut tänä aikana ikävän selväksi paikallisesta rakennus- tai enemmänkin materiaalivalmistustaidosta on asuntojen eristys. Ikkunoiden läpi kuuluu tieltä melkein jokaisen jalankulkijan ohitse meneminen ja käytävästä hissin käyttö ja rappusissa meneminen. Oiva paikka siis kerrostalokyylälle! Harrastusten kanssa onkin muuten ollut vähän rauhallisempaa, niin ehkä tässä olisi hyvä paikka uudelle! Täällä ei sentään ole onneksi ollut kylmä, että ikkunoista olisi tullut talvi lävitse, mutta jotain suomalaista ikkunaosaamista tänne voisi kyllä tuoda. Ilmeisesti tiukka laatuvaateeni kokolattiamatottomasta lattiasta rajoitti mahdollisuuksia asunnon suhteen. Ilman ylimääräisiä ääniä asunto olisi kyllä oiva paikka. Vaikka sellaiset pienet asiat kuten kahvinkeitin, joka ei kuulemma kuulu täällä joka kodin vakiovarustuksiin, puuttuu. Jos paikallisten ruokavaliota muutenkin jo kummastellaan, niin täällä on huomannut vielä yhden kummallisuuden, nimittäin käsittämättömän innon juoda murukahvia! Ilmeisesti se selittää kahvinkeittimen puutteen.

Onneksi sentä jotain suomalaistakin on löytynyt! Sain luotettavalta matkustamisen ammattilaiselta vinkin, että keskustassa on ihan oikea suomalainen sauna tarjolla! Pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan! Pikaisen nettitutustumisen jälkeen päätimme käydä kokeilemassa lauantaina yleisen vuoron, koska omaa vuoroa ei olisi saanut niin pikaisella aikataululla. Merimieskirkolla on tiloissa pieni kahvila, josta saa sitä oikeaa suomalaista kahvi ja leivonnaisia, sekä kauppa josta saa mm. ruisleipää! Hinnat tosin vaan ovat pikkaisen tyyriimmät, ilmeisesti myös siellä tiedetään miten ihmisten riippuvuuksilla rahastetaan. Leivät tosin olivat pakasteena, ja vaikka ostin ne saunan jälkeen, eivät ne kestäneet sulamatta asunnolle asti. Vaikka olimme saunassa melkein ensimmäisiä ei siitä ollut hyötyä, koska noin neljän hengen saunaan oli tulossa reilusti kaksinkertainen määrä. Näin ollen vilvoittelu venyi liian pitkäksi ja varsinainen saunominen jäi lyhyeksi. Tästä viisastuneena varasimme oman vuoron viime viikon lauantaille, joka ei tosin mennyt kuin Strömsössä. Ajattelimme käydä maistamassa eräiden arvosteluiden mukaan Lontoon parasta (gastro) pubiruokaa The Ship nimisessä pubissa. Ruokien tilaus tökki ja saaminen vielä enemmän. Istuttuamme tilausten jälkeen vajaat puoli tuntia, tuli baarimikko sanomaan, että keittiöstä meni sähköt ja ruokien saaminen kestäisi hieman. Mutta hän tuo tuopilliset vaivan palkaksi. Puoli välissä tuoppia hän tuli sanomaan uudestaan, että tilanne ei näytä hyvältä ja palautti rahat. Etsimme korvaajan ravitsemusliikkeen, josta saimmekin kohtalaisen nopeasti mahan täytettä, mutta olimme varatusta sauna-ajasta jäljessä. Saavuimme saunalle noin puoli tuntia myöhässä ajasta ja kiiruhdimme heti saunaan. Pikaisen suihkun jälkeen kiire loppui kuin saunan lauteille. Hölmistyksestä toivuttuani jouduin toteamaan, että sauna ei todellakaan ollut päällä. Muutaman voimasanan jälkeen totesimme, että tällä kertaa kyseessä olikin suihkureissu. Vastaanotossa saimme osaksi valittelut ja saimme seuraavalle lauantaille uuden yrityksen ilmaiseksi. Silloin täytyy varmaan mennä kahville jo tuntia ennen aikaa ja samalla varmistaa, että sauna on sillä kertaa päällä. Viikonloppu ei kuitenkaan huipentunut vielä valitettavasti tähän. Sunnuntaina oli Pyhän Patrikin päivä, jolloin kaikki vähäkään englantia osaavat ihmiset leikkivät olevansa, ainakin sielultaan, irlantilaisia ja saavat oikein luvan kanssa vetää irlantilaiskansalliset hillityt perseet. Sää ei olisi voinut olla kotoisampi kaikille vihreille möngertäjille, vaikka se itseä lähinnä pisti kiukuttamaan. Tarjolla oli siis Brittein saarten perinteinen harmaa, sumuinen tihkusade, jossa ei varsinaisesti kastele, mutta siinä on samalla mahdoton myös pysyä kuivana. Puolueettomuuden vuoksi täytyy tässä vaiheessa sanoa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun sama keli on ollut kahtena päivänä peräkkäin tai edes yhtämittaisesti koko päivän ajan. Keli hieman latisti paraatia ja muuta juhlahumua, päätimme lähteä jo ennen sen loppumista pois. Juna-asemalta bongasimme seuraavan Maidenheadiin lähtevän junan lähtevän puolen tunnin päästä. Yllätykseksemme huomasimme, että juna oli merkitty pysähtymään vain yhdellä pysäkillä ennen meitä, mikä hieman nosti tunnelmaa. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen valmistauduimme poistumaan junasta. Hieman epämääräisen hidastuksen jälkeen aloimme ihmetellä, että kuinkahan kauan siltä edelliseltä pysäkiltä on meille. Vastaus tuli pian kaiuttimesta: ”Unfortunately the drive has missed Maidenhead!” eli vapaasti suomennettuna kuljettaja unohti pysähtyä Maidenheadissa! Seuraava pysäkki oli Reading, jossa lauma kärttyisiä kanssa matkustajia purkautui ulos junasta ja alkoi murisevan vaelluksensa ensimmäiseen takaisin päin menevään junaan. Reilun tunnin ylimääräisen ohjelmanumeron jälkeen vuorossa oli lopulta oma pysäkki!