Chicagoa tarkemmin

Hotelli

Alun ruuhkan jälkeen arki on tasaantunnut ja kaupunki on avautunut hieman lentokoneen ikkunasta nähtyä enemmän. Varsinkin hotelli on osoittautunut hyväksi valinnaksi niin sijainnin kuin tarjontansa puolesta. Huoneet ovat tavallisen yksiön tyylisiä, joissa on jääkaappi ja muut ruuanlaittoon ja elämämiseen tarvittavat vimpaimet, mutta ei kunnon uunia. Toki pienoisia ihmetyksen aiheitakin on löytynyt. Kuten se että suihkun suutinta ei saa seinästä irti eikä veden nopeutta säädettyä, koska kahva kääntyy pelkästään vastapäivään ylös antaen valintoina ensin kylmän ja hiemen ylempänä lämpimän. Ei siis ihanne tilanne mennä aamu-unisena suihkuun. Tietysti myös perinteinen peiton patjan alle änkeminen ärsyttää (minkä takia niin pitää tehdä?!), mutta täällä on sentä keksitty siihen uusi ulottuvuus sillä tänne päin maailmaa ei ilmeisesti vielä ole tullut sellainen uutuus ja ihmekeksintö kuin pussilakana. Missään sellaista ei ole vielä näkynyt, tosin kaupoissa en ole sellaisia katsellut. On ainakin jotain, minkä kanssa sängyssä painia, kun molemmille käsille on omat lakanat ja vielä peitto päälle.

Hotellin aamiainen ajaa asiansa, mutta erityismaininnan ansaitsee ”iltaruoka” eli neljänä iltana viikossa on tarjolla vaihtelevia ruokakokonaisuuksia ja olutta tai viiniä. Laatu ei tietenkään ole viiden tähden luokkaa, mutta ajatus lämmittää mieltä ja täyttää vatsaa.

Kaupat ja eläminen

Ensimmäinen minkä ulkomaalainen kaupoissa, syömässä tai yleensä rahan käytössä huomaa on verojen puuttuminen hinnoista. Eli hinta minkä hintalapussa, teatterilipussa tai ravintola-annoksessa näet ei ole lopullinen hinta. Ja tämä veron osuus tietysti vaihtelee eri osavaltioittain. Esimerkiksi naapuripitäjässä Minnesotassa ei vaatteissa ole kuulemma veroa ollenkaan. Tässä on varmasti jokin suurempi ajatus takana, mitä ei vierasmaalaisena heti voi ymmärtää. Mutta myös saman valmistajan vaatteiden hinnat ovat kurssieroja suuremman. Esimerkiksi kotona reilusti yli 100e maksava paita voi täällä olla 30e. Siitä voivat innokkaimmat laskea kustannusten, myyjän ja muitten välikäsien taskuihinsa ottamien eurojen määrän.

Toinen hyvin amerikkalainen ilmiö on tippi. Melkein jokaisesta palvelusta ”pitäisi” maksaa tippiä. Jos palataan takaisin kylmän sodan ajan vastakkainasetteluun ja verrataan suurvaltoja keskenään niin vaihtoehtoina oli/on Neuvostoliiton (Venäjän) korruptio eli kaikesta maksettiin ennakkoon ennen kuin mitään oli tapahtunut tai Yhdysvaltojen tippi heti kun jotain oli tehty. Kaikki varmasti tietävät kumpi lopussa seisoi korkeammalla, mutta se ei tarkoita sitä että kyseinen järjestelmä olisi ollut parempi. Siinä missä itänaapurissa kaikilla oli tasaisesti saman verran (eli kenelläkään ei mitään), täällä osalla on muidenkin edestä. Kapitalismi on markkinatalousevoluutiota parhaimmillaan. Työntekijälle tarjotaan minimipalkka, minkä jälkeen hän voi mitä erilaisimmin keinoin mahdollisesti ansaita lisää rahaa. Tähän mennessä vastaan onkin tullut rahaa niin jatko-opiskeluihin hakevia kuin hieman parempaan lomaan kassaa kerryttäviä tarjoilijoita. Täällä, jos vain omaa pulssin, niin keskustelua ei voi välttää oikein missään ja kaikkein innokkaimpia sen puuttuminenkaan ei taitaisi haitata.

Eurooppalaisen näkemyksen mukaan reilumpaa olisi tarjota työntekijöille parempaa palkkaa ilman tippien antamisen tuskaa tai saamisen ihanuutta, mutta reiluus ei ilmeisesti kuulu bisnekseen..tai ainakaan menestyvään sellaiseen.

Eivät paikalliset aina itsekään ota itseään liian vakavasti. Eräässä stand up esityksessä saivat kyytiä niin teekutsulaiset, amerikkalainen rehvakas elämän tapa kuin jokaisen sukupolven pelko elämän hukkaamisesta. Tietysti rankalla huumorilla sävytettynä. Tämä tuli esiin varsin hyvin Obamaa vastustavien mielenosoittajien parodiassa, jossa joukolla mielenosoittajia oli kylttejä, missä oli mitä mielikuvituksellisempiä tekstejä ja kuvia. Haastattelijan kysyessä heiltä mitä milläkin kyltillä tarkoitettiin tai ajettiin takaa, ei kukaan osannut vastata. Tämän jälkeen haastattelija laulun säestyksellä kehoitti heitä katsomaan sanakirjasta sanojen merkitykset ennen kuin nolaavat itsensä ja koko kansakunnan. Ja jälleen yleisö ulvoi naurusta. Vaikka yleisö ainakin kohteliaisuudesta nauroi useimmille sketseillä niin ainakin itsellä jäi muutamien vitsien jälkeen suu auki silkasta ihmetyksestä, voiko näin oikein sanoa? Ilmeisesti ainakin teatterin lavalla voi. Ja niinhän se on että lasten ja koomikoiden suusta sen totuuden kuulee!