Amerikka ensisilmäyksellä

Jenkkien Lahti

..niinhän tätä Chicagoa taidetaan Suomessa nimittää. Tänne tulo ei kuitenkaan ollut kuin amerikkalaisista elokuvista, joissa aina lopulta oikeus tapahtuu ja käy niin miten on pitänytkin. Viisumin saannin jälkeen lopun piti mennä kohtalaisen helposti, mutta maapallon alati muuttuvassa ilmastossa oli tällä kertaa vuorossa Chicagon historian kolmanneksi pahin lumimyrsky, jossa lunta tuli reilut puoli metriä puolessa päivässä. Lennot tänne ja täältä peruttiin päiväksi, joten edessä oli uuden lennot etsintä. Lopulta tie vie Tukholman kautta New Yorkiin, jonne se sitten tyssäsikin. Seuraavalle päivälle lupailtiin, että lennot Chicagoon kulkisivat jälleen. Eli puoli päivää yksin kotona New Yorkissa! Tosin vajaan päivän yhtäjaksoisen matkustamisen jälkeen patterit olivat aikalailla tyhjät eikä oksennus ollut kaukana taksimatkalla lentokentältä Manhattanille, joka on kuulemma melkein perinne ensi kertaa tänne tulevilla.

New York, New York

Koska päivä, saati sitten puoli, on aivan liian lyhyt aika tutustua kaikkiin paikallisiin nähtävyyksiin päätin vain kierrellä ja katsoa mitä löytyy. Tosin Rockefeller Center on yksi sellaisista paikoista, josta saa kattavan näkyvän koko kaupungista 70 kerroksen korkeudesta ja on näin ollen melkein pakollinen nähtävyys. Tietysti paikalliseen tapaan hinta oli melkein 20 euroa. Keli oli mitä sopivin nähtävyyksien tarkasteluun yläilmoista. Ja muutamia tuttuja kohteita kaupungin siluetista löytyikin, toki myös lipun yhteydessä hankittu opaskirja auttoi. Itse kaupunki on varmasti korkeine pilvenpiirtäjine kuin amerikkalaisuuden perikuva, mutta.. Hyvin harva syö puuronsa kanssa leipää ja useimmille on tarjolla vain velliä, sillä harvassa kadun kulmassa oli joko tavallisia kerjäläisiä tai Amerikan viimeisissä sodissa mukana olleita veteraaneja. Amerikkalaisen ihanteen mukaan kun jokainen on itse vastuussa omasta ja perheensä hyvinvoinnista ja valtio (liika) puuttuminen ihmisteen elämään koetaan holhoovaksi ja jossain osavaltiossa jopa perin kommunistiseksi. Näin ollen valtio ei juurikaan tarjoa sosiaaliturvaa heikoimmassa tilanteessa oleville ja viimeisin Obaman sosiaalipolitiikkan parannus, terveydenhuoltouudistus, on vastatuulessa, koska republikaanit ovat taas nousemassa edustajanhuoneessa ja senaatissa. Jos Suomessa välillä tuntuu, että politiikassa ei ole järkeä kolmen suurimman puolueen välillä niin täällä, kaksipuoluejärjestelmässä, sen puuttumisen toisinaan vasta huomaakin.

Home sweet Chicago

Määränpäässä ei enää näkynyt merkkejä pahasta lumimyrskystä, tiedä oliko oppia käyty hakemassa Helsinki-Vantaan lentokentän putsaamisesta vai mistä, mutta ainakin lennot kulkivat jälleen. Täällä toki kylvetään teille/kaduille surutta suolaa (tai natriumia) niin että sitä on monin paikoin jalkakäytävillä valkoisissa kasoissa. Tämä tietysti aiheuttaa erinäisiä ongelmia kenkien ja vaatteiden kanssa, kun niiden kuivettua näkyy valkoisia raitoja ympäriinsä. Tien päällä ja parkissa autot kuitenkin näyttävät ainakin toistaiseksi säilyneen ilma pahempia ruostevaurioita, toki autokanta on huomattavasti tuoreempi kuin kotona. Kuka siitä ympäristöstä jaksaakaan kantaa huolta, jos se omaa elämää hankaloittaisi!

Muuten Chicago vaikuttaa oikein mielyttävältä kaupungilta, ei liian iso ja mahtaileva kuin New York eikä toisaalta taas mikään autiokylä kuin Detroit. Hotelli on asuntolatyyppinen eli joka huoneessa on jääkaappi plus muut tarpeelliset keittiötarvikkeet oikeata uunia lukuunottamatta. Lattialla on tietysti kokolattiamatto, mutta vain puolessa osassa asuntoa. Yksi asia mikä täällä ihmetyttää on se, että ainakin hotelleissa ei ole varsinaista lämmitystä vaan tuuletus. Eli kun huoneessa tulee tarpeeksi kylmä termostaatille, menee tuuletus päälle ja räpättää hetken kunnes ilman lämpötila on sopiva. Ainakin toistaiseksi aikaerorasituksen takia öisin on tullut uni silmään, mutta mitenhän on muutaman viikon päästä...