Ensimmäisiä tuntemuksia

Tällä kertaa reissun alku oli hieman erilainen mitä aiemmilla kerroilla. Ensinnäkin kohdemaa ja sen kulttuuri olivat lähempänä kotoisia oloja ja tällä kertaan mukaan tuli myös alusta alkaen toinenkin henkilö. Töistä lähteissä perjantai-iltapäivällä ei liiemmin ehtinyt toimistolle jäävien työkavereiden kanssa rupatella, kun hyvistä alkuvalmiseluista huolimatta meinasi tulla hieman kiireinen lähtö.

Olin tilannut taksin etukäteen ja se tulikin sovittuun aikaan, mutta oikesta paikasta meillä oli kuljettajan kanssa näkemyseroja. Ilmeisesti mahdollisia parkkipaikkavaihtoehtoja oli liikaa, mutta lopulta turvauduttuamme puhelimen apuun löysimme toisemme ja matka saattoi alkaa. Päätimme Samin kanssa mennä tutustumaan sataman lähellä olevaan Jailbird-ravintolaterassiin, joka olikin lähempää tarkasteltuna hotelli Katajanokka eli entinen kuritushuone. Muut laivaseurueesta olivat vielä toisessa paikassa syömässä ja samaan vaihtoehtoon päädyimme itsekin. Siinä entisen vankilan muureja hiljaisena katsellessamme totesimme, että itsellämmekin on alkamassa aikamoinen kakku. Tosin tiilenpäitä ei varmasti siellä tarvitse laskea.. Lopulta muut kaverit tulivat ja sään muututtua synkän sateiseksi olikin aika lähteä laivaan.

Laivamatka meni rattoisasti juoden, syöden, juoden ja hieman tanssaten ja juoden sekä myös vähän nukkuen.

Aamuherätys tuppaa aina jostain syystä laivalla olemaan joksenkin vaikea ja kurkku hieman karhea eikä tämä kerta ollut poikkeus. Kaikki olivat onneksi vielä väärässä ajassa eli herätys oli tuntia liian aikaisin, mutta tämä antoi mahdollisuuden rauhalliselle aamiaiselle laivan kansikuppilassa. Aurinkokin alkoi jo paistaa synkän kotimaan taivaan jälkeen ja sijaiskotimaa tuntui ottavan muukalaiset valoisan iloisalla sylillä.

Ruotsissa

Matkalaukut terminaalista ulos saatuamme mietimme hetken jaksaisimmeko raahata niitä ympäri Tukholmaa vai ottaisimmeko suoraan taksin. Lopulta taksi voitti ja avaimet noudettuamme saavuimme Gjutargatan kahdeksaan eli ’kämpille’. Asunnot olivat tilavia (minulla sentä 44m2 ja Samilla 48m2) ja näyttivät ensisilmäyksellä sisältävän kaiken tarpeellisen. Tosin matkalaukun saatuani illemmalla auki huomasin, että vaatekaappia ei löytynyt. Tai kaappi oli, mutta siinä oli vain ylhäällä yksi hylly ja henkaripuutanko. Vaatekaappi ilmeisesti vien neljän neliötä, koska Samilta tälläinen löytyi. Tv oli sentä minulla isompi kuin Samilla ja vielä taulumallia. Sen sisältä löytyikin sitten niin monta kanavaa (mm. Canal + Spot eli ei valitettavasti tarvitsekaan mennä aina pubiin katsomaan jalkapalloa:) että tehottomassa olotilassa illalla töistä tullessa ei tarvitse viihdykettä väkisin keksiä. Kylppärissä oli amme, mutta täytyy säästää se ainoa kerta kun sitä raaskii käyttää johonkin erityiseen tilanteeseen..
Ja villasukat olivat harmittavasti jääneet kotiin. Lämmike, mitä orastavassa flussassa olisi mielellään käyttänyt. Valonkatkaisijat olivat sijoitettu mielenkiintoisesti olkapäänkorkeudelle jokaisessa huoneessa ja kylppärissä. Ja keittiössä astiat pitää kuivata tiskipyödällä telineessä, koska tänne asti sellainen ihme kuin kuivauskaappi ei ole vielä levinnyt. Mielenkiintoinen kansa.

Tavarat kämppään saatuamme lähdimme vielä heittämään muulle porukalle jäähyväisiä (vai miten päin se nyt meni) keskustaan. Siellä edessä oli mahdottomalta tuntuva tehtävä löytää paikka josta saisi (kohtalaisen halpaa) syötävää ja näkisi alkavan Valioliigan ensimmäisiä pelejä. Keskustassa haahuilu osoittautui odotetun haastavaksi ja päätimme siirtyä ainoaa (siihen mennessä) tietämäämme paikkaan, mistä tiesimme löytävämme molemmat yllämainituista. Tämä paikka tosin oli vanhassa kaupungissa, mutta osalle seurueesta paikka oli entuudestaan tuntematon niin päätös oli joksenkin yksimielinen. Ruoka, viihde ja tietenkin seura siivittivät kellon hieman liiankin nopeasti siihen aikaan, että muiden tuli aika lähteä takaisin laivan pyörteisiin. Ruoka kaupassa on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta ravintolassa taso on aika samaa luokkaa.

Ensimmäinen aamu

Ensimmäinen aamu valkeni kohtalaisen tummin pilvin. Peitto oli lämmittänyt sen verran hyvin, että paita oli aivan hiestä märkä ja olo oli muutenkin heikoinlainen. Vai olikohan matkalaukkuun sattunut mukaan pikkuinen possutauti.. Naapurissa oli tilannekatsauksen jälkeen sama tilanne. Ruokapuoli oli kuitenkin heikoilla hangilla, joten jonkin sortin ruokakauppaa piti lähteä etsimään. Muuta ei siinä tilanteessa ollut tarjolla kuin pahamainen ICA. Tarkoituksena ei ollut ostaa jauhelihaa tai muutakaan lihaa sillä kerralla niin uskalsimme mennä tarkistamaan valikoimaa. Muuten tarjonta oli kelpo luokkaa ja joiden artikkeleiden kohdalla jopa loistavaa, mutta leipäpuoli oli näinkin läheisessä naapurissa puutteellinen. Fazeria tosin löytyi, mutta aivan tumminta ruisleipää ei. Flunssan torjuntaan löytyi (hyvin sokeroitua) mustaviinimarjamehua ja muutenkin ostoskassi tuli riittävän täyteen.

Ensimmäinen päivä töissä oli hieman kuin ensimmäinen päivä töissä. :D
Se sisälsi henkilökorttikuvausta ja tutustumista paikkoihin ja tuleviin työtovereihin, joiden nimiä en oikein vieläkään muista. Mutta kyllä sitä aikaa on vielä jäljellä..anna Ruotsille aikaa, kuten eräs rauhanturvaajaturri voisi tähän sanoa! :D Muuten ensimmäinen päivä ja viikko töissä oli kohtalaista hakua, ei niinkään omalta osaltani vaan projektin puolesta. Hienoa, että projektimanagereiksi oli valittu kaksi naista, mutta siihen se hurraaminen sitten jäikin. Ehkä he ovat liian kiireisiä etteivät ehtineet tulla esittelemään itseään meille uusille tai sitten poislähtevät olivat niin tympäännyttävää seuraa, etteivät he enää viitsineet tulla tänne. Muutenkin projektin tiedotus oli (jos siitä ylipäänsä sai jotain tietoa) sekaista ja ristiriitaista. Keskiviikkona toinen johtotähdistä tuli kyselemään tilannetta ja sanoi, ettei hän oikesti johda tätä, mutta halusi tietää kuitenkin kaikki mitä on tapahtunut ja mitä tulemme tekemmän..että näin! Mutta ehkä se tästä vielä suttaantuu.

Kaupunki

Itse kaupunkiin en ole liiemmälti vielä päässyt tutustumaan, mutta ainakin jalankulkijat täällä ovat varsin itsekkäitä (vai tietoisia oikeuksistaan). Autoilijat saattavat joutua tosinaan odottamaan todellakin pitkään, kun ihmiset kulkevat katkeamattomana muurahaisketjuna suojatiellä. Toisaalta aivan ydinkeskustassa autoilijat ovat hieman töykeämpiä ja läheltäpiti-tilanteita on riittänyt. Aina ei voi kuitenkaan näistä tilanteista syyttää moottorilla liikkujia, vaan jalankulkijat ovat täällä oloni aika kävelleet punaisia päin enemmäin kuin missään. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, että liikennevalojen odottamista jäävät odottamaan vain suomalaiset. Merkillistä. Mielenkiintoista nähdä miten käy hetkisen kuluttua itselle, onko siellä muiden mukana urpoilemassa vai ei. Voitte tarkastaa tämän myöhemmin!

Mainitsen vielä erään mielenkiintoisen seikan Tukholmasta, jota en olisi ikinä luullut tapaavani täältä. Eräänä ensimmäisistä töihin meno aamuista ihmettelin, kun metron sisäänkäynnin luona jokin vilahti puskaan. Silloin ajattelin, että se olisi ollut myyrä tai hiiri, jokin jyrsijän sorttinen kuitenkin, mutta aamupöperössä en saanut siitä oikein selvää kuvaa. Noh, seuraavana aamuna sama tapahtui uudestaan, mutta tällä kertaa noin 55,7cm päässä. Ja tällä kertaa olennosta ei jäänyt mitään epäselvää. Kyseessä oli hyvin isokokoinen rotta! No, tämä ei vielä sen liiemmälti herättänyt pahentavia ajatuksia kaupungista, joka kuitenkin oli monelta osin hyvin siisti ja eurooppalainen. Mutta ensimmäisenä viikonloppuna sama toistui vielä kaksi kertaa. Olimme tulossa erään työkaverin kanssa illanvietosta, kun tulimme erään roskiksen luokse, joka alkoi kolista itsekseen ja sieltä hyppäsi ulos rotta. Vielä tätä ihmeteltyämme noin parin kymmenen metrin päässä ohitse juoksi vielä toinenkin. Ensimmäinen rotta saattoi olla sama veijari, mutta nämä kaksi olivat selvästi eri veikkoja eli ensimmäiseen viikkoon näin ainakin kolme eri rottaa! En voi varmaksi sanoa, että olisin aikaisemmin nähnyt elävän rotan eli siinäkin suhteessa reissu tarjosi jo heti alusta asti jotain uutta. Tosin tämä ihme olisi saanut jäädä näkemättä. Oletettavasti kaupungissa on talvellakin niin lauhaa, että rotat voivat mellastaa täällä vapaasti.

Mikäli haluatte olla yhteyksissä niin se käy sähköpostin kautta tai sähköttömästi osoitteeseen:

c/o Lordemyr (tästä on turha kysyä mitä tämä tarkoittaa)
Gjutargatan 8
11248 Stockholm
Sweden